maanantai 19. helmikuuta 2018

Kazuo Ishiguro, 2015. Haudattu jättiläinen. S. 378 s. Tammi. 378 s. Isbn 9789513186524

 Tämä on vähän Taru Sormusten Herrasta -hengessä kirjoitettu tarunomainen kertomus. Tässä ei kuitenkaan ole pääosassa seikkailu ja sen käänteet, vaan naaraslohikäärmeen edustama paha ja sen torjunta sekä sen vaikutukset ihmisten elämään ja suhteisiin. Pohjimmiltaan tämä on siis eettistä pohdintaa ja ihmisen mahdollisuuksien pohtimista suhteessa olemassaolevaan, menneeseen ja tulevaan pahaan ja väkivaltaan.
Päähenkilöinä tarinassa on vanha pariskunta ja kaksi kuningas Arthurin ritaria. Päähenkilöt kulkevat kohtaloaan ja kuolemaansa kohti. Naaraslohikäärrme tuntuu ensin edustavan kaikkea pahaa ja väkivaltaa ja sen tuhoaminen tuntuu tärkeältä päämäärällä. Sitten osoittautuukin, että sen aiheuttama unohduksen sumu ylläpitää rauhaa ja estää sodat ja väkivallan. Tarinan lopussa päähenkilöt ovat kuolleet paitsi saksilaisritari, joka käy kohti sodan ja uuden väkivallan ja valloitusten aikaa. Onko siis niin, että elämämme suhteellisen rauhan aika perustuu väärälle unohtamiselle ja lopulta seuraa uusi maailmanpalo? Kirjoittaja on koukuttanut lukijan todella ovelastipohtimaan ihmiskunnan kohtalon kysymyksiä. Hieno kirja.

Ei kommentteja: