Tämä kirja tekee vaikutuksen. Sata vuotta sitten ollut herää eloon ja hengittää niin, että melkein tuoksutkin tuntee. Näin se on voinut tapahtua, tapahtunut, ja jos, niin varmasti noin ovat nuo ihmiset tunteneet ja eläneet. Tämä kirja on 18 tapahtumien satavuotistribuutti. Parempaa muistelua ei voisi toivoa, Nykyajassa elävä, kirjailijan alter ego (?), joka kiinnostuu isoäitinsä elämästä, tekee tarinan ja sen laatimisen uskottavaksi. Tällaisia kohtaloita on sata vuotta sitten varmasti ollut runsaasti. Tämä teos on hävinneitten puolella, mutta onko se voittajia vastaan? Mielestäni ei. Tätä työtä tarvitaan, jotta joskus jälkeen tulevat voivat hyvällä omalla tunnolla unohtaa kaunansa, mutta ei sitä, mikä onnettomuus väkivalta voi olla yhteiskunnassa.
Kirjan henkilökuvaus on taitavaa ja syvää. Henkilöt elävät lukijan päässä ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Kirjan ja juonen kulkua pidän, kaikesta kurjuudesta huolimatta, optimistisena. Paremmat ajat tulevat. Siis ovat tulleet. Tämä kirja olisi ansainnut palkinnon, suuren tai pienen. Ei tämä mikään täällä pohjan tähden alla monumentti ole, mutta aivan Linnan kaltaisissa mitoissa ja taidoissa tehty. Hyvä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti