Tämä on romaani kuolemasta ja unohduksesta. Erityisesti ensimmäinen osa, joka esittelee ruumiiden syväjäädytyslaitoksen ja sen edustaman tekno-optimismin ja nykyajan kuoleman jälkeisen elämän odotuksen on suoraa pohdintaa siitä, mitä kuolema on ja mitä se merkitsee meidän elämällemme ja miten käsitys muuttuisi jos persoonalle voisi elää joskus kuoleman jälkeen joko heräämisemme taisäilyvän ohuen tietoisuuden viirun varassa.
Romaani on myös kertomus isän ja pojan sekä pojan ja tämän naisystävän kompleksisessa suhteista. naisystävän pojan kautta jopa Ukrainan kriisi käväisee pohdinnassa osana käynnissä olevaa kolmatta maaailamansotaa, jota käydään lukuisina sirpalesaotina ympäri maailmaa.
Kertomus on unenomainen ja päähenkilön elämän pohdinta on nykyajan tyypillistä puolineuroottista ajelehtimista. Onnellinen. Loppu tulee, siitä, että päähenkilö näyttää lopulta löytävän paikkansa maalaamassa ja sopivat arkirutiinit. Tarina on ikään kuin scifiä, mutta yksityiskohtiin ei vaivauduta paneutumaan, jotta tarina tässä suhteessa olisi uskottava. Sen sijaan humaani pohdinta ihmisen osasta on tarinan pääosassa, vaikka se onkin puettu todella erikoisen tarinan vaatteisiin. Ihan hyvä lukuoromaani, ja varmasti erilainen lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti