tiistai 25. joulukuuta 2018

Pekka Tarkka, 2018. Onnen Pekka, 575 s. Otava. isbn 9789511288114

Tämä muistelmateos on harvinaisen mielenkiintoinen siksi, että se kertoo 60- ja 70 luvun kulttuurimurroksesta tapahtumien keskeltä. Pekka Tarkan elämä kirjallisuuden tutkijana ja keskeisenä kriitikkona on tietysti sekin mielenkiintoinen, mutta 60-lukulasien nuorisokapinoinnin ja stalinismin nousun kuvaus on yleisesti mielenkiintoisempaa ainesta. Voin vain yhtä kirjoittajan käsitykseen, että tähän asti tarjotut selitykset antiautoritäärisen nuorison suistumisesta stalinismiin ei ole selitetty lainkaan tyhjentävästi tarjotuilla isäkapinan malleilla, eikä myöskään tuon menneisyyden käsittelyä ole suoritettu läheskään riittävästi. Osana tuon ajan selitystä on tietysti vallinnut suomettuminen ja neuvostotoliiton painostus, mutta sitä suuremmalla syyllä nyt, Neuvostotoliiton kadottua, pitäisi menneisyyttä käsitellä ja pyrkiä ymmärtämään, mikä sai kollektiivisen nuorisohulluuden, taistolaisuuden, aikaan ja miksei sen seurauksia ole vieläkään kaikilta osin saatu selvitetyksi. Tarkan muistelut kattavat hänen elämänsä alusta aina Hesarin kulttuuriosaston kukoistuksen komeimpaan aikaan 80-90-luvuille. Nykyaika ja digivallankumous ja globalisaation aika jäävät vielä käsittelemättä. Tarkka kuuluu sukupolveen, joka kapinoi suurten ikäluokkien dominanssia vastaan ja aloitti uuden kulttuuriradikalismin, johon myöhemmät, kuten minun sukupolveni tulivat mukaan varttuessaan. Minun sukupolveani leimasi kokemus siitä, että "kaikki" oli jo kertaalleen tehty ja aikaan saatu sekä tietysti taistolaisuus ja poliittinen fanatismi ja suvaitsemattomuus - vaaran vuodet. Hyvin antoisa luettava tämä muistelma. Parasta antia ovat erilaiset kirjallisuuden suuntaukset ja niiden väliset konfliktit. Monet ajan ilmiöt, joita aikanaan seurasin svusta loksahtavat paikalleen tapahtumien kokonaisuuteen.

torstai 13. joulukuuta 2018

Merete Mazzarella, 2012. Matkalla puoleen hintaan, eläkkeellä olemisen taidosta, 250 s. Tammi. isbn 9789513169145

Tämä pieni kirjanen on lämmin ja tarinoiva kertomus eläkkeelle jäävän professorin ja kirjailijan tunnoista. Antti Eskola kirjoitti kirjassaan Vanhuus sosiologina siitä miltä tuntuu tulla vanhaksi ja minkälainen tuo elämänkaaren osa on. Mazzarella kirjoittaa humanistina ja kirjallisuuden tutkijana siitä, millaista on, kun on vanhuuden kynnyksellä ja miten on mahdollista sopeutua eläkkeelle jäämiseen ja miltä se tuntuu. Olen itse samassa vaiheessa kuin hän oli kirjoittaessaan. Olen ollut nyt yli puoli vuotta eläkkeellä. Tästä syystä löydän kirjasta paljon, paljon tuttua ja koettua. Minäkin siis olen tässä asiassa kokemusasiantuntija, joka voisi kertoa nuoremmille, miltä se tuntuu. Mutta kuten Mazzarella, olen jo oppinut, että viisautta on olla tyrkyttämättä tietoa, jonka nuoremmat uskovat jo tietävänsä. Niin, he itse asiassa määrittelevät sen, millaisia vanhat ihmiset saavat olla.
Kirja on kirjoittajansa tavoin lämpimän humanistinen ja antaa varmasti paljon kaikenlaisille eläkeläislukijoilleen - vaikka he eivät sattuisikaan olemaan professoreita. Kirja paranee loppuaan kohti ja erityisesti "loppuyhteenveto ja johtopäätökset" on antoisaa luettavaa. Toivon, että minunkin eläkeläiselämäni noudattaisi tätä kaavaa: vanhetessaan se selkeytyy ja paranee, ja antaa viisaan vaikutelman.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Orhan Pamuk,2014. Kummallinen mieleni, 778 s. Tammi. isbn 9789513187491

Tämä kirja kertoo turkkilaisen Mevlutin ja hänen kahden vaimonsa Rayihan ja Samihan elämän vuosina 1969-2012. Tarina on kudottu kertojan, joka on merkitty graafisella boza-kauppiaalla, ja eri henkilöiden näkökulmasta. Jokainen  henkilö on aina merkitty "puheenvuoron" alkuun. Jokaine luku nimetty kahteen kertaan, siis myös alaotsikolla. Näin kirja muistuttaa jotain ikiaikaista kronikkaa, vaikka kertookin nykyajasta ja turkkilaisen yhteikunnan muutoksesta.
Aivan ajankohtainen Atatürkkilaisen ja islamistisen Turkin kamppailu tapahtuu päähenkilön elämässäkin ja jopa hänen kummallisessa mielessään. Tuo kummallinen mieli vie boza-kauppiaan aina uudestan vaeltamaan Istanbulin öisiä katuja ja pitää hänet melankolisen yksinäisenä, mutta myös hyveellisenä ja tasaisena luonteena, joka ei sotkeudu liiemmin poliittisiin tai uskonnollisiin ääriliikkeisiin tai toisaalta epärehellisiin liiketoimiinkaan tavanomaista pahemmin.
Mevlutilla on hyvä ystävä, joka on kurdi, ja joka menestyy elämässään taloudellisesti paremmin, mutta joutuu sittemmin murhatuksi, sotkeuduttuaan liikaa korruptioon. Mevlutin serkut ja sukulaiset menestyvät muuttuvassa Istanbulissa paremmin ja jopa erinomaisesti käyttäessään avautuvia mahdollisuuksia häikäilemättä hyväkseen. Mevlutia he pitävät yksikertaisena ja vähän maalaisena, mutta arvostavat kuitenkin hänen suoruuttaan ja rehellisyyttään. Mevlut itsekin näkee tämän, mutta tiedostaa kuitenkin olevansa onnellisempi kuin muut perheensä ja vaimojensa kanssa.
Tämä kirja on pitkä tarina ja todella runsas ja täynnä pieniä sivutarinoita kolmen päähenkilön elämän lisäksi. Lukukokemus on kuitenkin helppo, koska kirjan alkuun on sisällytetty sukutaulut ja loppuun henkilöhakemisto ja kronikka tapahtumista. Tarvittaessa voi siis halutessaan palata ja tarkistaa asioita. Varsinainen  runsauden sarvi tämä opus on. Pamukin Istanbul kirjasta en pitänyt, mutta tämän luettuani ymmärrän, miksi hän on nobelisti.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Alexander McCall Smith, 2017. Nainen, joka käveli auringossa, 335 s. Otava. isbn 9789511322924

Tämä on kuudestoista Mma Ramotswe tarina. Luin tämän välipalaksi ennen joulukiireitä. Sopii hyvin tällaiseen pimeään ja kylmään aikaan lukea Botswanan kuumuudesta ja kirkkaasta auringosta. Mma Ramotswe on ihan yhtä viisas ja ymmärtäväinen ja hyvän tahtoinen kuin ennenkin. Nämä ovat aikuisten satuja, mutta aina täytyy ihmetellä kirjoittajan kykyä punoa yksinkertaiseen juoneen niin paljon inhimillistä ymmärrystä ja myötäelämistä. Kaunis, pieni pala hyvää tahtoa, joulumieltä suorastaan.

torstai 29. marraskuuta 2018

Olivier Bordeaut, 2017. Tule takaisin Mr. Bojangles, 144 s. Siltala. isbn 9789522344670

En ole ranskalaisen huumorin ystävä. Jacques Tati on minusta yksinkertaisesti pitkästyttävä. Tämä kirja alkaa hengästyttävän adhd-maisen hulluuden kuvauksella. Perhe, joka elää ja juhlii niin vauhdikkaasti, että lukija on pudota kyydistä. Loppua kohti tarina kääntyy tragediaksi. Suurimmassa huumorissa on aina surullinen pohjavire. Ymmärrän niiät, jotka ihastuvat tähän kirjaan, mutta en olisi lukenut, jos eijokuolisi valinnut sitä lukupiiriin.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Pertti Lassila, 2013. Ihmisten asiat, 167 s. Teos. isbn 9789518515190

Tämä teos käy läpi ihmisten asioita, avioliittoa, kuolemaa ja elämää ja toteaa, että ne ovat vain ihmisten asioita, ei niistä sen enempää tule. Kertoja on leskeksi jäänyt, vähään ja tasaiseen elämään tyytyvä nainen, joka ei halunnut lapsia omaa elämäänsä häiritsemään.
Kertojan näkökulma on vanhan ihmisen, jolla elämä on jo takana ja oman arvion kohteena. Välillä kerronta toki hyppää lapsuusaikoihin ja jopa nuoruuden poikasystävän näkökulmaan, mutta ihmisen elämän ja asioiden arviointi on kuitenkin se varsinainen sisältö.
Elämä meni niin kuin se meni ja kertoja hallitsi sitä halunsa mukaan, mutta ei saanut aikaa hallintaansa tai pysäytettyä, vaan se kulki hänen lävitseen, jätti jälkensä ja muutti hänet vanhaksi naiseksi. Kerronta on tasaista ja melankolista kuten vanhan naisen hiljainen elämä. En osaa sanoa, onko kertoja tyytyväinen vai onneton, katuvainen vai hyväksynyt elämänsä ratkaisut. Kerronnan verkkainen ja rauhallinen rytmi kuitenkin antaa ymmärtää että päähenkilö on viisas vanhus. Miellyttävä pieni kirja ja lukukokemus.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Anne Tyler, 2013. Jää hyvästi, 203 s. Otava. isbn 9789511262336

Tämä on kertomus äkillisestä leskeentymisestä ja keskusteluista edesmenneen vaimon kanssa. Dramaturgisesti keskustelut esitetään tässä näkyvänä esiin tulevan kuolleen vaimon kanssa, mutta jokaisessa suru- tai erotilanteessa tulee tutuksi jatkuva dialogi poistuneen kanssa. Tässä on ammennettu noista dialogeista ja vähän väritetty tarinaa. Kirjoittajan kieli ja tyyli on hyvin sujuvaa ja toimivaa, tekee mieli sanoa, että se on liukasta, niin hyvin tarina soljuu, suorastaan juoheasti, tekstiä on aivan nautinto lukea. Aiemmin olen lukenut avioliiton lyhyen oppimäärän ja aikaa sitten aikuisina ja sama mielikuva kielestä ja sen hyvästä kulkemisesta on jäänyt niistäkin muistoksi - jopa niin, että muistikuvaan on jäänyt jotain kiusallisesti ´liian kaupalliseen´ viittaavaa. Ehkä ollaan rajalla, mutta eihän taitavassa kerronnassa ja juonen rakentamisessa ole mitään väärää? Ainakin tämän voisi mielenkiinnolla lukea nuori leski ja kertoa, onko kokemus edesmenneen läsnäolosta ja vierailuista tuttua.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Ilmar Taska, 2017. Popeda 1946, 315 s. WSOY. Isbn9789510423424

Kertomus sodanjälkeisestä neuvostomiehityksen alaisesta Virosta on sydäntä särkevä. Päähenkilönä on 6-vuotias poika ja hänen perheensä, joka joutuu stalinismin lihamyllyyn - kirjaimellisesti. Tätinsä pelastuu pakenemaan Lontooseen sikäläisen sotaa edeltävän tuttavuutensa avulla, mutta hänenkin kohtalonsa jää vielä auki kuten hyvin tiedämme voivan käydä nykyäänkin Venäläishallitsijoiden arvostelijoille. Kuusivuotiaan sinisilmäisyys ja herkkäuskoisuus sekä toisaalta elämän ilo ja voima on onnistuttu kuvaamaan todella herkistävällä tavalla.
Stalinismin kauhukabineteilla ei mässäillä, mutta ei toisaalta kaunistellakaan. Vankikaapit olivat todella olemassa, olen itsekin nähnyt sellaiset Vilnan KGB-museossa. Viron kärsimysten tämä puoli on kyllä periaatteessa suomalaisille tuttua asia, mm. Sofi Oksanen on yrittänyt tuoda tätä historiaa suomalaisten tietoon, mutta tällaisia ensi käden tietoja ja elävöittämistä tarvitaan edelleen.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Johanna Holmström, 2013. Itämaa, 333 s. Otava. Isbn 9789511268413

Tässä kerrotaan toisenpolven maahanmuuttajista, Suomessa syntyneistä suomalaisista. Tarinassa on kaksi sisarusta ja heidän kavereitaan, jotka elävät Helsingin kaduilla ja koulussa. He ovat kahden kulttuurin väliinputoajia, Maghrebin musulmaanimaailman ja suomalaisen ja kansainvälisen kapitalismin nuorisokulttuurin. Huonostihan siinä käy. Nuori kapinoiva mieli jauhautuu olosuhteiden voimasta ja saa vammoja molemmilta suunnilta. Tarina junnaa välillä vähän paikallaan, mutta loppua kohti punainen lanka taas löytyy ja tarina vie mennessään. Ihan suositeltava kirja, vaikka kertookin ihan eri maailmasta kuin tämä eläkeläisen. On hyvä huomata, että kaikki tummaihoiset eivät ole muualla syntyneitä.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Miguel de Unamuno, 2009. Pyhän miehen uhri, 111 s. Gummerus. Isbn 9789516079458

Pieni kirjanen 30-luvulta kertoo katolisesta kyläpapista, joka hoitaa virkaansa pyhimysmäisen moitteettomasti, vaikka ei usko kristinuskoonsa. Jostain hän ammentaa moraalin, jonka mukaan hänen tehtävänsä on annostella ooppiumiansa kyläläisille ja pitää heidät unessa ja pimennossa.

Kummallinen tapaus. Minun on vaikea nähdä mitä sankarillista ja erityisen pyhää moisessa käytöksessä on. Pikemminkin päinvastoin, minun moraalini kehottaa suoruuteen ja rehellisyyteen ja kieltää huijaamasta edes hyvässä tarkoituksessa. Tuskin olisin tätä lukenut, ellei olisi lukupiirin kirja.

Pirkko Saisio, 2017. Spuuki spaidermän ja raju nonna, 143 s. Siltala. Isbn 9789522344311

Tämä on blogikirjoituksista kirjaksi muokattu isoäidin muistelu lapsenlapsesta. Jos taiteilija-julkkis-naisparin elämään kurkistelu ei kiinnosta, kirjasta jäävät pääällimmäiseksi muutamat hauskat pikku anekdootit neljä-viisivuotiaan suusta. Toki herttaisia ja hauskoja, mutta kirjallista taidetta tässä lienee vähänlaisesti. Viihdyttää kuin aikakauslehden pakina tai - blogikirjoittelu.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kazuo Ishiguro, 2017. Mennen maailman maalari, 253 s. Tammi. Isbn 9789520400675

Toisenlainen, hyvin realistinen Ishiguro. Kirja kertoo vanhan, leskeksi jääneen taidemaalarin tarinan sodanjälkeisessä Japanissa. Antautumisesta on vain vähän aikaa ja maa on vielä miehitetty. Ono-sanin toinen tytär on aikeissa avioitua, mutta ensimmäinen yritys epäonnistuu avioliittoneuvotteluissa mahdollisesti ilmennyttyä, että morsiamen isä on palvellut keisaria ja militääriä valloituspolitiikkaa maalauksillaan.
Toinen yritys kuitenkin onnistuu. Kaiken aikaa seurataan Ono-sanin mielenliikkeitä ja hänen jäljelläolevia ihmissuhteitaan. Kuvaus tekee hyvin havainnolliseksi niin taiteiljauran vaikeudet ja kohokohdat kuin epäilykset ja syyllisyydet suhteessa päättyneeseen sotaan. Syllisyyttä pohtiva päähenkilö päätyy tunnustamaan, että pitää itsekin itseään osasyyllisenä Japanin kärsimyksiin, mutta tämä ei tyttären kauhusta huolimatta kariuta avioliittoneuvottelua.
Edesmennyt sosiologian professori, Antti Eskola, kuvasi kirjassaan Vanhuus, miten tuon viimeisen ajanjaksomme tehtävänä on käydä läpi eletty elämä ja hyväksyä ymmärtäen tehdyt ratkaisut. Tästä on seurauksena viisauden tunne - päinvastaisessa tapauksessa vain katumusta ja kuolemanpelkoa. Tuollaista hiljaista, hyväksyvää viisautta huokuu tämä tarina vanhasta, leskeksi jääneestä taiteilijasta. Arvokas teos.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Téa Obreht, 2011. Tiikerin vaimo, 362 s. WSOY. Isbn 9789410385845

Tämä on kertomus sodasta, noin entisen Jugoslavia alueella, myyteistä ja tarinoista. Lajiltaan tämä on enimmäkseen realismia, mutta juoneen kiertyvät myytit tekevät tästä maagista realismia. Kertomukset onnistuvat valottamaan omalla tavallaan sisällissotaa ja toista maailmansotaa tuolla alueella ja uskontojen ja yhteisöjen yhteyksiä ja vihanpitoa. En tiedä onko teoksesta hyötyä ymmärryksen lisäämisessä, mutta kertomuksena se on kiehtova ja mukaansa vievä.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Orvokki Autio, 2003. Pesärikko, 692 s. WSOY. Isbn 9510280933

Etelä-Pohjanmaan murteella kerrottu tarina Larvan talon peräkämarinpojasta ja hänen vaimostaan Armista. Pikakihlauksesta avioeroon ja Olavin, aviomiehen ja äitinsä hallitseman pojan, sairastumiseen. Psykologisesti erittäin tarkkanäköinen suhteen, perhe-elämän ja 50-60-lukujen kuvaus.
Ratkaiseva hetki on kun Olavi lähes nousee dominoivan äitiään vastaan. Hetken hän on vaimostaan riippuvainen ja mahdollisuus aitoon ja luottavaisen parisuhteeseen onilmassa, mutta Olavi vetäytyy, kuten aina ennenkin.
Pohjanmaan murteella kirjoitettu dialogi on mehevää ja murre jää soimaanlukijan päähän vielä lukemisen jälkeen.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Jenni Linturi, 2013. Malmi 1917, 206 s. Teos. Isbn 9789518515404

Tarina kertoo ruotsin ja suomenkielisten nuorten keskiluokan ja työläisten ja väliin jäävän virkavallan edustajan törmäyksistä sisällissodan alkupyörteissä. Kurjuus ahdistaa kaikkia ja väkivaltaa ja murhia ei kavahdeta. Pääosaan nousee sisaruspari, joiden nuoret mielet pyrkivät molemmat onneen, mutta kovin eri tavoilla. Toinen pyrkii julkisuuteen ja esille eikä välitä hinnasta ja toinen taas on perinteinen ja omistautuva, mutta jää sisarensa varjoon.
Kirjan kerronta on vain paikka paikoin osuvaa ja vetävää. Muutamat kielikuvat ovat hauskoja vitsejä, mutta kokonaisuutena tarina jää hiukan sekavaksi ja olisi hyötynyt yhdestä kirjoituskerrasta lisää. Kirja liittyy sadan vuoden takaisen sisällissodan muistamiseen, mutta ei tuo paljoakaan lisää sen historialliseen ymmärtämiseen ja hahmottamiseen.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Asko Sahlberg, 2015. Irinan kuolemat, 156 s. Like. isbn 9789520112929

Tämä pieni ja tiivis kirja on kuvaus sotalapsuudesta ja traumaattisesta lapsen elämästä. Irina joutuu sodan jaloista Helsingistä Ruotsiin, jossa sielläkin epätoivoa, pahaa ja kuolemaa on ympärillä niin paljon, että traumat vain pahenevat. Alun kahden isän kuoleminen/tappaminen muuttuu tarinan myötä uskottavaksi ja loogiseksi päätepisteeksi tälle kurjuudelle. Epilogista käy kuitenkin ilmi, että Irinan vetäytymine omaan sisäiseen maailmaansa on onnistunut suojelemaan häntä ja lopulta hän elää pitkään ja lähes normaalin loppuelämän.
Sahlbergin kieli on hienoa ja kuvaus osuvaa ja kiehtovaa. Erityisesti Irinan herkkyys ja hänen kuulemiensa äänien kuvaus milloin savimöhkäleinä milloin minäkin puhujan suusta vyöryvinä möykkyinä saa lukijan kokemaan Irinan ahdistusta, eläytymistä ja herkkyyttä ainutlaatuisella tavalla. Tämä kirja on tiviis pieni timanttti.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Päivi Alasalmi, 2013. Joenjoen laulu, 305 s. Gummerus. Isbn 9789512092956

Tämä tarina on kolmessa palassa, joiden väleissä on 250 vuotta. Ensimmäinen kertoo Inariin eksyneen pohjalaispirkkalaisen ja saamelaistytön tarinan 1500-luvulta. Hyväksikäytetty ja hylätty tyttö joutuu palaamaan Inariin synnytettyään yksin pirkkalaisen lapsen. Tämä ensimmäinen tarina on hieman jähmeä ja jotenkin isolla pensselillä piirretty. Myös vaivaannuttavia, epäuskottavia, yksityiskohtia on ja ne häiritsevät, vaikka kansatieteellinen aines lienee suurilta osin paikkansapitävä.
Toinen tarina kertoo Lars Leevi Laestadiuksesta ja hänen uskon ja raittiuskamppailuistaan. Historiankuvausta, joka voisi olla tottakin. Lestadiolaisuus on sinänsä kiinnostava ilmiö, mutta tämä tarina ei liikkeen taustoja tai ilmiöitä sen kummemmin pengo.
Kolmas tarina kertoo etelässä asuneen saamelaisen Samin ja saamelaisuudesra intoilevan Ingan tarinan. Samin elämä on hurjaa ja päihteistä, mutta paluu pohjoiseen ja tutustuminen Ingaan saa hänestä esiin parempia puolia. Tämä on taitavin ja uskottavin tarina näistä kolmesta. Alasalmi on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa tästä aihepiiristä. Ehkä nekin kannattaa lukea.

torstai 6. syyskuuta 2018

Teemu Keskisarja, 2011. Kyynelten kallio, 396 s. Siltala. isbn9789522340801

Tämä on Keskisarjan varhaisempaa tuotantoa ajalta ennen kuin hän nousi tunnetuksi historian populaarikirjoittajaksi.
Tämä pohjaa kirjoittajansa väitöskirjaan, mutta on selkeää ja helppolukuista, siis populaaria tekstiä. Vastakohta yleistajuiselle ei kirjoittajan mukaan olekaan akateeminen tai tieteellinen, vaan yleistajuton. Piikki, joka lienee jo ennakolta suunnattu mahdollista arvostelua kohtaan, joka kollegoissa, historian tutkijoissa, voisi herätä suositttua ja yhä tunnetumpaa historia- rocktähteä kohtaan. Kun Teemu kertoi viime tiistaina uudesta Aleksis Kivi -elämäkerrastaan, piti tilaisuus Vuosaren kirjastossa sijoittaa suurimpaan saliin, kun muut kirjailijavierailut ovat yleensä olleet lukusalin nurkassa - yleisöä oli monikymmenkertaisesti.
Populaarisuus siis puree. Seksi ja väkivalta kiinnostavat, mutta myös sujuva ja selkeä historian ja sen tapahtumien selittäminen. Viime mainitulla Keskisarja tekee suuren palveluksen kansan sivistykselle ja itseymmärrykselle. Voi vain toivoa, että ura jatkuu ja menestyy.

Rein Raud, 2015. Rekonstruktio, 288 s. Like. isbn 9789520111663

Tämä Virossa palkittu romaani on uskonnon ja uskonkiihkon ja lahkolaisuuden tarkastelu. Kertoja on sairas, vain vähän elinaikaa, ja menettänyt tyttärensä itsemurhalahkolle. Hän tutkii tyttärensä vaiheet ja pyrkii ymmärtämään, mitä tapahtui ja miksi.
Tarina on pääosin hyvin kerrottu ja sujuva ja uskottavakin. Vain nuorten keskinäinen kanssakäyminen ennen päätymistään äärimmäisiin ratkaisuihin on jotenkin pitkästyttävää luettavaa - ehkä se silti on kuvauksena onnistunut.
Kirja on paikoin erityisen mielenkiintoinen, koska se tapahtuu nyky Virossa. Kahdenkymmenen vuoden takaista vapautumista ja elämää ennen sitä vain sivutaan ja todetaan myös se, että uusi sukupolvi ei enää tiedä omakohtaiseti noista ajoista.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Dan Brown, 2017. Alku. 463 s. WSOY. isbn 9789510425565

Tämä on taattua Brownia. Vauhdikasta toimintaa ja juonen käänteitä ja pahan ja hyvän puolen vaihtoa pitkin matkaa.
Tällä kertaa tiedeaineisto, jota kaikissa kirjoissa on ollut, on genetiikasta ja biologiasta sekä tekoälystä. Virheistä ei Brownia saa tilille, pienestä liioittelusta ja ylidramatisoinnista kyllä. Tämänkertainen kertomus tuntuu yllättäen vähän pitkästyttävältä ja ylivenytetyltä. Ehkä siksi, että it-gurun pitkään venytetty ihmeellinen löytö osoittautuu lopulta paljastettuna liian ennalta arvattavaksi. Monenlaista pientä uutta tämä tarjoaa varmasti monille, jotka eivät ole seuranneet tekoälyn tai biologian ja genetiikan kehitystä. Ehkä en kuulu heihin ja siitä lievä pitkästys lukiessa.

lauantai 25. elokuuta 2018

Elena Ferrante, 2018. Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, 448 s. WSOY, Isbn 9789510422397

Tässä kirjassa päähenkilö elää aikuisuuttaan ja menee naimisiin. Nuoruuden seikkaileva vimma tasaantuu, mutta elämä ei helpotu vaan päinvastoin tulee vaikeammaksi ja ongelmat isommiksi. Kuvattu ympäristö ja yhteiskunta kirkastuu, kun ne nähdään aikuisen silmin. Camorra ja väkivalta, vasemmistoradikalismi ja terrorismi ja opiskelijakapinointi, kaikki ovat osa päähenkilön elämää.
Päähenkilö, jossa lienee osa kirjailjaa, saa tässä osassa elämänsä järjestykseen ja pääsee lopullisesti pois lapsuutensa Napolista ja Camorran ja köyhyyden varjosta. Kuitenkin lopussa nuoruuden rakkaus ja intohimo keikauttaa kaiken päälaelleen ja vähän tätä ennen myös Napoli ja Camorra ovat kaapanneet Lenuccian lapsuuden perheen omaan piiriinsä ja hän joutuu kunnioittavasti tervehtimään jo lapsena pelkäämäänsä vanhaa grande mafiosaa, Solaran perheen koronkiskurileskeä, joka joutuu aivan tarinan lopussa murhatuksi.
Kerronta on yhtä hypnoottisen mukanaan vievää kuin aikaisemmissa osissa ja käännös tästä päätellen erinomainen. Ei haittaa, että takautumia, tai muita romanitaiteen uuisa keinoja, on käytetty säästäen. Lineaarisesti etenevä kerronta pitää kyllä lukijan otteessaan.
Toivottavasti neljännen osan suomennos ilmestyy pian.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Teemu Keskisarja, 2013. Viipuri 1918. 406 s. Siltala. Isbn 9789522341877

Sisällissodan satavuotislukemistoksi sopii tämä kirja, jonka Keskitalo on julkaissut jo viisi vuotta sitten. Tyyli on "TV:stä tuttua" Keskitaloa, mikä tekee siitä helppolukuista ja myös tarkan oloista. Keskitalo on osannut elävöittää arkistoista aukeavaa yksilöiden ja kaupungin sotahistoriaa tavalla, joka tarinana kantaa hyvin. Lisäksi kirjassa on uskallettu käsitellä molempia sodan osapuolia ja myös Mannerheimiä Keskitalomaisella sarkasmilla ja purevalla kritiikillä. Kirja, joka panee ajatukset liikkeelle. Näistä kauhuista on kuitenkin vain sata vuotta.

Honkela Timo, 2017. Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti. 285 s. Gaudeamus. Isbn 9789524954389

Tämä kirja kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää tekoälyä ja sen kehitystä ja tutkimusta hiukan enemmän. Kirjoittajan vakava sairaus on saanut hänet panemaan ajautksensa paperille ja tarjoamaan maailamlle mahdollisuutta kehittää rauhan kone, joka edistäisi hyvinvointia ja rauhaa tekoälyn avulla.
Ei kirjasta löydy koneen piirustuksia, eikä ohjeita miten valmiin koneen kampea käännetään tuon tavoitteen toteuttamiseksi. Sen sijaan siinä löytyy paljon valaisevaa tietoa siitä, miten tekoäly on kehittymässä ja miten sitä lähitulevaisuudessa voitasiin hyödyntää ihmiskunnan parhaaksi.
Tarkoitus on hvyä ja kaunis ja kannatettava, mutta todellinen kehtiys voi tietysti olla meistä riippumatta toinen. Tekoälystä tulee aikaansa seuraavalle koko ajan toinen toistaan mielenkiintoisempia uutisia ja tämä kirja auttaa ymmärtämään niitä. Monet muutkin aiheet, kuten konekääntäminen, saavat oivallista lisävalaistusta. Kirja on helppolukuinen, siinä ei ole yhtään matemaattista kaavaa tai kaaviota. Kirjoittajan vilpittömyydestä ei ole epäilystä. Kuoleman edessä sanat asettuvat rehelliselle puolelle.

lauantai 11. elokuuta 2018

Wagner Andreas, 2015. Kelpoisimman synty. Evoluution suurimman arvoituksen ratkaisu. 266 s. Terra Cognita. isbn 9789525697735

Aloitin biologin urani kenttätöissä ja sitä ennen jo luonnon ja lintuharrastajana. Luonnon monimuotoisuus ja elämyksellisyys lienee useimpien biologian valinneiden motivaationa. Sittemmin tein töitä soveltavan biologian ja vähän jopa fysiologian puolella, mutta genetiikka ei kuulunut oppiainevalikoimaani. Tästä huolimatta olen aina seurannut genetiikan ja ekologian edistystä suurella mielenkiinnolla. Nämä kaksi alaa ovat eniten muuttuneet elämäni aikana ja samalla muuttaneet koko biologian kentän ja ajattelun. Toki Darwin ja luonnonvalinta olivat vallalla jo sata vuotta ennen, mutta synteettinen evoluutioteoria loi perustaa tarkemmalle evoluution ja luonnonvalinnan mekanismien ymmärtämiselle. Dna:n kaksoikierteen emästen ja vastaavien valkuaisaineiden aminohappojen aakkosten selvittäminen kertoi miten luonnonvalinta toimii molekyylisellä tasolla.
Edelleen tarkemmin ymmärtämättä on ollut luonnonvalinnan valtava tehokkuus. Millä tavalla toimivasta ja hyvästä ratkaisusta edetään vielä parempaan niin, että toimivaa ratkaisua ei hävitetä, mutta uusi löydetään silti mahdollisimman nopeasti. Jos tämä tapahtuisi pelkästään satunnaisvaihteluun luottaen aika ei riittäisi, koska vaihtoehtoja on aina tähtiteteellinen määrä.
Vaihtoehtojen suunnaton määrä koskee niin dna:n aakkosjärjestystä, genotyyppejä, kuin aineenvaihduntareaktioiden fenotyyppejä, metabolisia fenotyyppejä kuin geenien ilmentymisen säätelyn tyyppejä. Nämä käydään systemaattisesti ja kokeellisia tutkimuksia referoiden läpi ja osoitetaan että kaikkien vaihtoehtojen kokonaisuus on järjestynyt moniulotteiseksi matemaattiseksi kokonaisuudeksi, jossa vaihtoehtojen löytäminen on mahdollisimman tehokasta. Näitä kokonaisuuksia nimitettän tässä teoksessa kirjastoiksi. Nimitys on osuva, sillä luonnonvalinta lukee ja testaa juuri näitä tekstejä kaikilla tasoilla. Kirjoittaja osoittaa, että myös piirilevyjen loogisten operaattoreiden monimutkaisten kytkentöjen vaihtoehdot sijaitsevat samalla tavalla järjestyneessä matemaattisesti formuloidussa kirjastossa (Platonin ideoiden todellisesssa maailmassa!?), josta niitä voi ottaa testattavaksi samaan tapaan kuin evoluutio tekee, askel, johdotus kerrallaan.
Kirjoittaja ottaa kantaa Wittgensteinia vastaan, että nämä kirjastot on löydetty eikä keksitty. Niiden toimivuus ja olemassaolo, paitsi tieteen abstraktioina, myös olemassaolon fundamentteina, näyttää teoksen perusteella niin vankalta, että tekisi melkein mieli yhtyä kirjoittajan käsitykseen, vaikka siitä ei taida olla evidenssiä tarjolla.
Kirja, joka ainakin kaikkien biologien tulisi lukea, mutta myös biologiasta kiinnostuneiden, jos ovat valmiita pohtimaan evoluutiota ja sen toimintatapaa

maanantai 6. elokuuta 2018

A.H.Tammsaare, Totuus ja oikeus 1-5, Otava

I. Maan lupaus, 773 s. isbn 9789511169444
Tämä ensimmäinen osa kertoo virolaisen talonpojan itsenäisen elämän alusta ja kahden naapuri talon Eesperen ja Tagaperen tai Mäen ja Oran välesitä ja ihmisistä. Mäen Andres ja Oran Pearu ovat toistensa kiuankappaleita ja ratkovat riitojaan käräjillä. Lapsia syntyy ja kuolee paljon ja elämä on kovaa todellista raatamista myös isännille. Tämän osan sukulasiuus Täällä pohjan tähden alla -teoksen ykkösosaan on ilmeinen, vaikka käsitteleekin hieman aiempaa historiaa. Piikojne ja renkien, tölliläisten ja irtolaisten kohtalo on uusia talollisiakin kovempi. Vargamäki saa lukijan sympatiat.

II. Koulutie, 574 s. isbn 9789511183198
Tämä osa kertoo Mäen Andreksen nuoremman henkiinjääneen pojan hakeutumisesta koulutielle Tarttoon lähes rahattomana ja vailla tukea kotoa. Herra Mauruksen kouluun, jossa on joukko omalaatuisia ja juopottelevia opettajia. Indrek ystävystyy naapurin pyöreän tytön kanssa ja alkaa vasta sitten tuntea kaupungin enemmän kodikseen. Varsinainen ihastus on kuitenkin Rehtorin tytär, jolta Indrek saa kuitenkin vastakaikua vasta tämän ollessa jo poissa parantolassa ja kuoltua keuhkosairauteen.
Koulu on täynnä omalaatuisia opettajia ja oppilaita, joiden päissä kuplivat uudet aatteet ja ajattelu. Seuraavan vuosisadan katastrofit ovat vielä edessä ja karmeat aaterakennelmat, kommunismi ja fasismi vielä valinkauhassa ja levottomina ajatuksina näidenkin koululaisten päissä.
Tämä on Indrekin kehitysromaani ja vertautuu siinä mielessä enneminkin seitsemäään veljekseen, kuin Täällä pohjantähden alla -teokseen.

III. Surmatulet, 348 s. isbn 9789511212409
Indrekin tarina jatkuu tässä osassa Tallinnassa, johon tämä on hakeutunut koulusta lähdettyään. Salainen poliittinen, radikaali toiminta ja kumouksellisuus vievät Indrekin mukaansa. Kapinoitsijat lähtevät lopulta maaseudulle herättämään kauhua ja murhaamaan kartanoherroja ja polttamaan moisioita. Tässä vaiheessa Indrek vetäytyy ja palaa kotitilalleen, josta väkivalta vie vielä yhden pojan. Indrek saa julkaistua yhden kertomuksensa ja työtä lehden toimituksessa ja kirjoittaa jopa julkilausumia. Kotiin palattuaan Indrek kohtaa menneisyytensä ongelman ja sairaan äitinsä, jonka kuolinavustajaksi joutuu.

IV Kuolemantanssi, 668 s. isbn 9789511237402
 Tämä osa tapahtuu Tallinnassa 20-luvulla itsenäistymisen jälkeen. Indrek on avioliitossa huikentelevaisen, modernin Karenin kanssa, joka kuitenkin lapsen rehellisyydessään syöksee Indrekin epätoivoon ja epätoivoiseen vaimonsa lähes mielenhäiriössä tehtyyn murhaan. Teos on avioliiton ja ajan kuvaus. Myös Indrekin elämän kuvaus. Indrek pysyy koko ajan hämmästyttävän tyynenä pettävästä vaomosta huolimatta. Ehkä tässä vaikutttaa keski-euroopplainen kirjallinen perinne, jonka mukaan aviopetos ei ole, kuten meillä, tragediaa vaan komediaa.

V. Kotiinpaluu, 614 s. isbn 9789511265085
 Tässä osassa Indrek palaa juurilleen maaseudulle. Vastaanotto on hämmästyttävän mutkaton, eikä Indrekin lasten kohtaloa juurikaan käsitellä. Idrek luiskahtaa yhteisöön vaivattomasti isänsä kanssa tölliin, johon tämä on vetäytynyt. Indrekin ohella toinen avainhenkilö on Tiina, joka eoksen lopussa osoittautuu tytöksi, jolle Indrek on teoksen kakkos-kouluosassa luvannut odottaa tämän tulemist aikuiseksi ja terveeksi. Tämä lopulta selittää Tiinan oudon ja järkevän käytöksen muihin verrattuna muihin talon nuoriin, joiden aalkavassa rakkauselämässä riittää mutkia ja solmuja.
Vihnpito kahden naapuritilan välillä saa yllättäviä käänteitä tässkin osassa, mutta ei sillä tavalla kuin historia ja sankarieepoksen odottaisi niistä kertovan, vaan toisin, ei suurella ryskeelä vaan pienellä nitinällä ne ja molempien talojen vanhat isännät saatetaan hautaan.

Teossarjassa on pääosassa ihmisen raskas ponnistelu elämässään ja kaine alku yhä uudestaa uusien sukupolvien myötä ja yhteikunnlliset aatteet ja uskonto, joita yhä uudestaan käytetään vääryyden perusteina.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Koivula, Matti ja Sodersved, Jan, 1996. Ornimisen sietämätön keveys, 228 s. Kirjayhtymä

Tämä kirja on mainio tietolähde lintuharrastuksen juuri tai uudelleen aloittaneelle. Kokenemmpien harrastajien puhetta ja muistiinpanoja ja viestejä voi olla vaikea ymmärtää ja käyttäytyminen voi näyttäytyä täysin absurdina. Tämä krja auttaa ymmärtämään. Teksti on toki räikeää ironiaa, mutta totta toinen puoli. Liioittelu auttaa tajuamaan minkälainen motivaatio orniaista kulloinkin ajaa.
Itse sain tätä lukiessa monia ahaaelämyksiä - ai tästäkö se johtuukin, ai tätäkö se tarkoittaakin! Kaiken hyvän lisäksi lopussa on kymmensivuinen ornislangin sanakirja. Kopioin sen puhelimeeni, kaiken varalta...

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Yuval Harari, 2018. Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. 447 s. Bazar. Isbn9789522794352

Pidin kyllä jo Hararin edellisestä, Ihmisen lyhyt historia teoksesta, mutta tämä on parempi. Edellinenkin oli täynnä oivalluksia ja eri tiedonalojen yhdistämisiä ja herkullisia kielikuvia ja vertauksia. Teoksessa ei kuitenkaan ollut valistuneelle lukijalle paljoa uutta, ennen tietämätöntä. Tässä teoksessa on. Tämä panee lukijansa ensin pohtimaan ihmisen viimeaikaisia saavutuksia ja tavoitteita: onko meistä todella tulossa jumalan kaltaisia ja kuolemattomia? Onko humanismi todellakin niin näköalatonta uudella vuosituhannella, että syntyy uusi uskonto ja näkemys biologiasta, olemassaolosta ja tieteestä? Dataismi on uusi paradigma ja uskonto, joka yhdistää tieteet ennen kokemattomalla tavalla. Keinoäly tekee pian ihmisen älykkäät ja luovatkin työt paremmin ja nopeammin kuin ihminen. Tietoisuus tekevästä subjektista ei ole tälle edellytys, eikä tietoisuutta voi käyttää merkkinä ylivertaisesta älykkyydestä, kun kerran keinoaäly suoriutuu paremmin. Jos et ole oivaltanut, miksi keinoäly olisi uhka ihmiselle itselleen, tämän teoksen luettuasi ymmärrät siitä paljon enemmän.
Ennusteet ovat arvauksia, mutta tämän teoksen arvailut perustuvat laajaan ja synteettiseen näkemykseen. Monet päätelmät kauhistuttavat ja ovat jopa vastenmielisiä, mutta silti niitä on jäätävä pohdiskelemaan, ja myönnettävä, että tekijä saattaa olla oikeassa. Esimerkiksi psyyken lääkityksen kehittäminen onnellisuuden hallintatekniikaksi on vaikea hyväksyä väistämättömänä tulevaisuutena. Eikö ihmiselämä pian enää olekaan shakespeareläistä kamppailua hyvien ja pahojen voimien taistelussa?
Biologian ja luonnonvalinnan pelkistäminen algoritmeiksi ja niiden kehittymiseksi, on ainakin ekologian mallintamiseen tutustuneille luontevaa, mutta ihmisen ja keinoälyn tuominen samaan kuvaan ja yhdentäminen yhdeksi kokonaisuudeksi panee kyllä pohdiskelemaan ja hakemaan kiertotietä, josko humanistinen ihmiskeskeisyys ja sisäinen tietoinen äänemme olisi kuitenkin pelastettavissa? Jospa sisäisen pohdintamme ja ratkaisujemme omintakeisuus ja liberaali demokratia olisivat kuitenkin parempia kuin keinoälyn ja Googlen avustaminen algoritmien siivittämä kehitys?

torstai 14. kesäkuuta 2018

Philip Teir, 2017. Tällä tavalla maailma loppuu, 287 s. Otava. Isbn 9789511303916

Tässä tarinassa on monia juuri tämän hetken ilmiöitä. Epätoivoinen, hippihenkinen maailmanlopun ennustaja, joka on perustanut yhteisön tyydyttääkseen lähinnä omia seksuaalisia pyrkimyksiään, vasemmistolainen pelifirmamiljönääri, juopahtava nomadi itsensä etsijä, potkut saanut it-osaaja, mielenterveysongelmainen ja perhe, joka etsii toisiaan arjen paineissa.
Välillä kerronta vähän lässähtää eikä oikein tahdo vetää lukijaa mukaan, mutta loppujen lopuksi kirjasta jää kuitenkin olo, että sen lukeminen kaikesta huolimatta kannatti.

torstai 31. toukokuuta 2018

Yaa Gyasi, 2017. Matkalla kotiin, 373 s. Otava. Isbn 9789511304784

Tarina kertoo orjuudesta ja kahden suvun tarinat, jotka risteävät monessa kohtaa ja yhtyvät alussa ja lopussa. Kummastakin suvusta otetaan aina viimeisin lapsi, jonka tarina kerrotaan aikuisuuteen ja sitten siirrytään toiseen sukuun ja tehdään sama. Yksilöiden ja sukupolvien virta maalaa kokonaiskuvan historiasta elämäntarinoiden siveltimellä.
Kirjan lopusta löytyy kirjailijan motto, jonka viimeinen tarinan henkilö esittää tavoitteekseen: tavoittaa sen, ... miltä tuntui olla osa jotakin, mikä ulottui niin kauas taaksepäin ja oli jotain niin käsittämättömän suurta, että oli helppo unohtaa ... hänen ja kaikkien muidenkin elävän siinä, ei sen ulkopuolella, vaan sen sisällä.
Kirjan rakenne ja ilmava kerronta tekee siitä jotain ihan muuta kuin "sentimentaalisen Kunta-Kinte tarinan". Elävää historiaa ja kerrontaa.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Mancuso Stefano & Viola Alessandra, 2017. Loistavat kasvit. 186 s. Aula&Co. Isbn 9789527190463i

Tämä pieni kirjanen on ehdottomasti lukemisen vaivan arvoinen. Silmämme saattavat avautua aivan uudella tavalla näkemään kasvit ja niiden aseman elävien olioiden joukossa. Keinotekoinen jaottelu tunteviin, tietoisiin ja älykkäisiin eläimiin ja älyttömiin ja vähä-arvoisiin kasveihin ei näytäkään pitävän paikkaansa.
Kasvit kykenevät toimissaan älykkäisiin ratkaisuihin, valitsemaan ja optimoimaan ja vieläpä tehokkaasti ja nopeasti. Niiden juurten kasvuvyöhykkeet saavat monipuolisesti tietoa ympäristöstä ja ohjaavat kasvin kasvua parviälyn tai tietoverkoston tapaan. Tämä on kirja, joka jokaisen puutarhurin ja biologin pitäisi lukea. Toivoa sopii, että näemme faktapohjaisen ja tieteeseen ja tosiasioihin perustuvan keskustelun ja uudenlaisen suhtautumisen kasvun ja kehityksen niin somessa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Kasvien parempi ymmärtäminen syventää ymmärrystämme elämästä ja poistaa tarpeettomat antropooiset hierarkiat estämästä kehitystä ja tutkimusta.

torstai 24. toukokuuta 2018

Heidi Köngäs, 2015. Hertta, 285 s. Otava. Isbn 9789511289913

Kirja kertoo Otto Wille Kuusisen tyttären, Hertan, ja Yrjö Leinon tarinan. Suomen politiikan yksi vaikuttavimmista naishahmoista saa tässä komean muotokuvan, joka kertoo ainutlaatuisesta ihmisestä ja ainutlaatuisesta elämästä Suomen alkuvaiheissa ja kommunismin ja stalinismin puristuksessa. Samoin kuin 2017 julkaistu Sandra, teos on rakennettu eri henkilöiden näkökulmista käsin. Tässäkin näkökulma vaihtuu luku luvulta, mutta tarina kulkee eteenpäin ja kantaa lukijaa hengästyttävää vauhtia. Kirjan luettuaan, on pakko selata netistä lisätietoja näistä hahmoista ja heidän elämästä ja Suomen politiikan vaaran vuosista. Kirja tekee tehtävänsä ja herättää historian hahmot henkiin kiinnostavalla tavalla.

Petri Tamminen, 2017. Suomen historia, 152 s. Otava. Isbn 9789511307754

Tämä on hauska pikkukirjanen, joka käy läpi Suomen sadan vuoden historian arkipäivän muistelmien kautta. Lähes joka vuodelle on osunut joku autenttinen ja aforistisen muistelma, joka vyöryttää sata vuotta lukijalle. Muoto on mukava lukijalle ja helppo kokijalle ja silti tämä on ihan selvästi oikeaa historiaa ja lukemisen arvoinen. Pieni, mutta arvokas.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Nathan Hill, 2017. Nix, 716 s. Gummerus. Isbn9789512401703

Tämä on romaani viime vuosisadan keski- ja loppuvaiheilta ja nykyajasta kerrottuna turhautuneen kirjallisuuden professorin ja äitinsä kautta. Äiti hylkäsi poikansa ja miehensä palatakseen hippielämään, jota oli päässyt maistamaan Chicagon mellakoiden aikaan. Tarina sivuaa taitavasti tuolloista ja nykyistä aikaa ja kuvaa pojan turhautumista ja äidin paniikkia ja ahdistusta läpi vuosikymmenten. Päinvastoin kuin odottaisi, tällä tarinalla on sovitteleva ja onnellinen loppu, ymmärrystä osoitetaan ja annetaan jopa kaikkein karikatyyrisimmille sivuhenkilöille, kuten nykynuorisoa ja sen älyllistä laiskuutta kuvaavalle opiskelijatytölle. Nix on näkki, joka esiintyy päähenkilön isän norjalaisista kansansaduissa. Näkki tulee ja vie sen kaikkein kalleimman asian juuri kuten se, joka meitä eniten rakastaa, voi meitä eniten vahingoittaa.
Henkilöiden tarinat valottuvat vähitellen juonen yllättävien käänteiden mukana ja oudotkin käytöspiirteet saavat selityksensä. Taitavasti rakennettu ja hienosti kerrottu tarina.

Hélène Grémillon, 1978. Uskottuni, 268 s. Otava. Isbn 9789511260110

Tämä tarina on sota-aikaan sijoitettu kohdunkaappaustrilleri. Päähenkilöitä on kaksi: kustannustoimittaja, joka saa tietää oikeasta äidistään ja kaappariäiti, joka uskomattoman taitavalla juonittelulla kaappaa ystävänsä kohdun käyttöönsä. Tällaisia dekkarinrakentelutekiniikalla, mutta ilman murhia, toteutettuja kirjoja lukisi mielellään enemmänkin. Kuten dekkareissa, tässäkin ympäristön ja yhteiskunnan sekä ihmissuhteiden kuvaus on pääasia ja taidokkaasti rakennettu juoni huolehtii lukijan viihdyttämisestä. Hauska kirja.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kristiina Bruun, 2015. Kaikki mikä on sinun. S&S, 296 s. Isbn 9789515237002

Hyvin kirjoitettu tarina kahden kulttuurin väliin putoamisesta. Osaa hyvin tuoda esiin kulttuurien törmäystä ja hyviä ja huonoja puolia sekä naisen asemaa eri kulttuureissa. Väliin sujautetut ruoka- ja karvasokerointireseptit tekevät tarinasta yllättävällä tavalla konkreettisen ja toden keskellä juonen kulkua. Rakkaus ei ratkaise kaikkea, vaan väliin tulevat kulttuurit, tavat, uskomukset ja uskonnot sekä sukulaiset omine käsityksilleen ja vaatimuksineen.
On helppo uskoa kirjoittajan kokeneen kovia, jotta tämän tekstin tuottaminen tuli mahdolliseksi. Kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa ja lopulta olet pienempi kuin Sinua kahden kulttuurin liitossa paiskovat voimat. Kaikkien ulkomaille lähtevien nuorten tulisi lukea tämä.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Daniel Kehlmann, 2013. Minä ja Kaminski, 190 s. Tammi. Isbn 9789513170035

Tämä tarina kertoo taideopiskelijasta, joka on päätynyt taiteen tekemisen sijaan kirjoittamaan arvosteluja ja sitä tietä toimittajaksi. Tyyppi on niin itsekäs ja röyhkeä, että aluksi tuntuu suorastaan vastenmieliseltä hänestä lukea. Hän lähtee tekemään haastattelua ennen kuuluisasta taidemaalari Kaminskista. Tapahtumien kulussa Kaminski ottaa ohjat ja osoitautuu kovemmaksi luuksi kuin päähenkilö. Loppujen lopuksi pyrkyritoimittajamme alkaa pitää kohteestaan ja inhota omaa elämäänsä. Tarinan budhalaisen tapaan hän toteaa lopulta, että hänellä ei ole enää mitään, johon Kaminski toteaa, kuten Budhhalainen opettaja: "Heitä se pois", jolloin oppilas valaistui. Päähenkilö ei ehkä valaistunut, mutta jää kuitenkin pohtimaan sitä, mikä elämässä on oikeasti arvokasta. Tämä onkin selvästi ollut kirjailijan tarkoitus ja päämäärä: mitä jää, kun heitämme kaiken pois. Eikö se olekin kaikkein arvokkainta?
Kirja, joka aluksi inhottaa, ja jota sitten kiittää, että sai sen lukea ja paljon pohdittavaa.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Anthony Doerr, 2015. Kaikki se valo, jota emme näe, 543 s. Bon. isbn 9789510416365

Tämä on kirja suojattomasta lapsuudesta ja sodasta ja väkivallasta. Olosuhteista, jotka murtaisivat ihmisen hetkessä, mutta kun veden annetaan lämmetä hiljalleen sammakko ei hyppääkään pois, vaan sopeutuu.
Kirjassa on myös radiotekniikan ja laskennan kuvausta, joka aika ajoin yltää kuvailun tavassa lähes "zen ja moottoripyörän korjaamisen" tasolle. Vaikka teksti on hyvin intesiivistä, se on kevytlukuista hyvin lyhyiden lukujen ansiosta.
Päähenkilöinä on kaksi lasta, molemmin puolin toisen maailmansodan rintamaa. He päätyvät pitkällisen juonen kehittelyn päätteeksi yhteen ja toinen pelastaa toisen. Tämän jälkeen henkihieverissä oleva pelastaja astuu miinaan ja katoaa multasuihkuna maailmasta.
Epilogissa hypätään sota-ajasta kymmeniä vuosia eteenpäin ja käydään läpi mitä muille päähenkilöille on tapahtunut. Myös yhtä pääosaa näytellyt suuri timantti saa lopulta kohtalonsa tietoon. se on ilmeisesti jäänyt mereen, mutta avain turvaan ja luottamukseen on tallessa. Avain on inhimillisyyden ja toisista välittämisen ja tiedonjanon avain. Siitä voi ammentaa turvaa ja elää eteenpäin, vaikka sitten sokeana orpona.
Hyvä lukukokemus. Ei mikään suuri sodan tai historian kuvauksena, vaikka siinäkin on kaikki kohdallaan. Ennen kaikkea tämä on kuvaus inhimillisyydestä, niin pahuudesta kuin hyvyydestä ja kulttuurin perusteista, luottamuksesta ja hyvyydestä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Katharina Hagena, 2009. Omenansiementen maku. 242 s. Minerva.ISBN 9780524922623

Tämä on kirja kirjoittamisesta ja unohtamisesta. Intohimoinen lukija on lopettanut lukemisen, koska se on samaa kuin muistaminen, joka on samaa kuin keräily ja se taas kuin säilyttäminen eli kuin muistaminen ja se yhtä kuin ei tarkasti tietäminen eli unohtaminen.
Toki tässä on myös kolmen sukupolven ja yhden sukutalon historia kerrottuna kiehtovasti päähenkilön ja sukaulaisnaisten näkökulmasta. Tässä saksalaisen kielialueen sukudraamassa miehillä on vain sivuosa, pääosassa ovat naiset, joista nuorimman sukupolven suhteet toisiinsa ja seksuaalisuuteen osoittautuvat kaikkein ongelmallisimmiksi, eikä ruumiittakaan selvitä. Liekö Hollywood-vaikutusta. Minusta tässä olisi kyllä pärjätty hyvin ilman ruumistakin, niin vahvaa on kerronta. Loppu on onnellinen, hieman Hollywoodmainen "romanttinen komedia" sekin.
Mutta silti kirja on hvyä lukuromaani ja lukemisen vaivan arvoinen.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Chris Cleave, 2012. Little Been tarina, 375 s. Isbn 9789512089918

Tarina kertoo pienen pakolaisen ja yhden hyvinvoivan brittinaisen tarinan. Tarinat kietoutuvat sattumalta yhteen Nigerian lomarannalla, jonne  öljysta käyty paikallinen tuhaomissota yllättäen ulottuu.
Koskettavinta on pienen pakolaisen määrätietoinen ja sinnikäs toiminta itsensä pelastamiseksi kaikista kauhuista huolimatta ja se, että lopulta hän joutuu kuitenkin palaamaan surman suuhun.
Sarahin, englantilaisen perheenäidin tarina on puhutteleva, koska henkilö on ristiriitainen ja sekä hyvä ja eettisesti toimiva, että paha, tai ainakin itsekäs. Tarina kertoo näistä kahdesta naisesta ja toisen lapsesta. Miehet jäävät sivuhenkilöiksi.
Edelleen ajankohtainen tarina pakolaispolitiikasta, kehitysmaiden kurjuudesta ja mitä näiden kahden törmäyksestä voi seurata ihmiskohtaloiden tasolla.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Panu Rajala, 2003. Senaatin ratsumies. 356 s. Otava, isbn 951119030X

Tämä on pieni, ammattitaidolla laadittu tarina viime vuosisadan alkupuolelta. Torpan poika, pehtoori, maatyöläinen, joka rakuunakokemuksensa perustalta pääsee ratsupoliisksi Helsinkiin ja kokee vuosisadan alun kuohuntaa ja poliittista sekaisuutta lähietäisyydeltä.
Hyvällä taidolla kirjoitettu, sujuva luettava, mutta ei psykologisesti niin osuvaa, että nousisi suureksi lukukokemukseksi. Henkilöt ovat liian ennalta-arvattavia. Mieleen tulee television esittämä Hovimäki-sarja, joka myös oli kuten tämä: faktat on kohdallaan ja ajankuva uskottava, mutta henkilöt potevat hiukan veren vähyyttä. Ihan luettava kertomus kuitenkin.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Asko Sahlberg, 2017. Pilatus, 440 s. Luke. Isbn 9789520114411

Tämä kirja on paitsi mainiota viihdettä myös hyvää historian elävöitystä. Ainakin mitä tulee Rooman valtakunnan historiaan ajanlaskumme alkuaikoina. Kristillisyyden alkuaikojen kuvaus ei ole aivan evankeliumin mukainen, mutta ei villeimpien apokryfikirjojen tai aikamme arkeologisen tietämyksen elähdyttämä ja siis tällaisena vähän tylsä. Tässä ei yltetä sellaiseen lentoon kuin Sienkiewitczin Quo Vadiksessa.
Jotkut kirjan henkilöt, myös Pilatus itse, äityvät välillä pohtimaan filosofisia, mutta nämä pohdinnat eivät kohoa suureksi ajattelun anniksi vaan hieman pitkästyttävät. Kirjan voi kyllä lukea myös sujuvana ja hyvin kirjoitettuna lukuromaanina, niin, melkeinpä seikkailukirjana. Kristinuskon alkua tässä kuvataan hiukan eri tavalla kuin katekismus esittää, mutta kuitenkin kiltisti ja melkein sovinnollisesti. Lukuunottamatta Marian pyyntöä Pilatukselle saada Jeesuksen ruumis haudasta (tämä kumoaa evankeliumin kuoleman jälkeisen elämän...) ja Jeesuksen vaimoa ja veljiä tässä ei haasteta lapsen uskoa eikä historian kirjoitusta. Jotkut "säteilevät pyhimysmerkit" ovat suorastaan kiusallisia. Ainakin tällaisen pakanan mielestä. Mutta mehän olemmekin ostavassa yleisössä pieni vähemmistö.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Michael Fray, 2002. Vakoojat, 292 s. Tammi. Isbn 9513125238

Tämä on oivallinen lukuromaani lapsuudesta ja sodan vaikutuksesta siihen. Sota e ole läsnä muuta kuin kaukaisena, mutta vaikuttaa silti kaikkiin ihmissuhteisiin. Päähenkilön, Stephen Wheatleyn alias Stefan Weitzlin muistelemana tarina kutoutuu lukijalle kiehtovasti ja koukuttavasti. Stefan ajautuu dominoivan ystävänsä ajamana vakoiluleikin kautta osaksi sodan aikaista ihmissuhdeongelmien verkkoa, joka muuttaa Hänen ja ystävänsä ja kaikkien osallisten elämää.
Väkivalta on peräisin sodan heijastusvaikutuksista. Se on peiteltyä, mutta niin voimakasta ja kaiken alistavaa, että Stefanin kykenemättömyys puhua asiasta lähes kaikissa tilanteissa on ymmärrettävää ja samalla todella herkkä lapsuuden arkuuden ja pelon kuvaus. Hyvä lukuromaani.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kazuo Ishiguro, 2015. Haudattu jättiläinen. S. 378 s. Tammi. 378 s. Isbn 9789513186524

 Tämä on vähän Taru Sormusten Herrasta -hengessä kirjoitettu tarunomainen kertomus. Tässä ei kuitenkaan ole pääosassa seikkailu ja sen käänteet, vaan naaraslohikäärmeen edustama paha ja sen torjunta sekä sen vaikutukset ihmisten elämään ja suhteisiin. Pohjimmiltaan tämä on siis eettistä pohdintaa ja ihmisen mahdollisuuksien pohtimista suhteessa olemassaolevaan, menneeseen ja tulevaan pahaan ja väkivaltaan.
Päähenkilöinä tarinassa on vanha pariskunta ja kaksi kuningas Arthurin ritaria. Päähenkilöt kulkevat kohtaloaan ja kuolemaansa kohti. Naaraslohikäärrme tuntuu ensin edustavan kaikkea pahaa ja väkivaltaa ja sen tuhoaminen tuntuu tärkeältä päämäärällä. Sitten osoittautuukin, että sen aiheuttama unohduksen sumu ylläpitää rauhaa ja estää sodat ja väkivallan. Tarinan lopussa päähenkilöt ovat kuolleet paitsi saksilaisritari, joka käy kohti sodan ja uuden väkivallan ja valloitusten aikaa. Onko siis niin, että elämämme suhteellisen rauhan aika perustuu väärälle unohtamiselle ja lopulta seuraa uusi maailmanpalo? Kirjoittaja on koukuttanut lukijan todella ovelastipohtimaan ihmiskunnan kohtalon kysymyksiä. Hieno kirja.

Don de Lillo, 2017. Nolla Kelviniä, 217 s. Isbn 9789513192068

Tämä on romaani kuolemasta ja unohduksesta. Erityisesti ensimmäinen osa, joka esittelee ruumiiden syväjäädytyslaitoksen ja sen edustaman tekno-optimismin ja nykyajan kuoleman jälkeisen elämän odotuksen on suoraa pohdintaa siitä, mitä kuolema on ja mitä se merkitsee meidän elämällemme ja miten käsitys muuttuisi jos persoonalle voisi elää joskus kuoleman jälkeen joko heräämisemme taisäilyvän ohuen tietoisuuden viirun varassa.
Romaani on myös kertomus isän ja pojan sekä pojan ja tämän naisystävän kompleksisessa suhteista. naisystävän pojan kautta jopa Ukrainan kriisi käväisee pohdinnassa osana käynnissä olevaa kolmatta maaailamansotaa, jota käydään lukuisina sirpalesaotina ympäri maailmaa.
Kertomus on unenomainen ja päähenkilön elämän pohdinta on nykyajan tyypillistä puolineuroottista ajelehtimista. Onnellinen. Loppu tulee, siitä, että päähenkilö näyttää lopulta löytävän paikkansa maalaamassa ja sopivat arkirutiinit. Tarina on ikään kuin scifiä, mutta yksityiskohtiin ei vaivauduta paneutumaan, jotta tarina tässä suhteessa olisi uskottava. Sen sijaan humaani pohdinta ihmisen osasta on tarinan pääosassa, vaikka se onkin puettu todella erikoisen tarinan vaatteisiin. Ihan hyvä lukuoromaani, ja varmasti erilainen lukukokemus.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Torgny Lindgren, 2017, Taiteilija Klingsor, 173 s. Isbn 9789513186470

Tämä teos on omalaatuista huumoria. Olen tuntenut joitakin nuoria, jotka ovat kokeneet elämän kutsumuksekseen taiteen tekemisen. Epätoivoisen elämänasenteen seuraaminen kuvan tekemisessä on murheellista.
Samaa on tässä kirjassa taiteilijasta, joka yhden ainoan ajatuksen perässä itseopiskelee taiteilijaksi ja pitää yhden näyttelyn. Tarinan kertoo kaksi (?) kertojaa, joilla on kirjan kirjoittamiseen, jos mahdollista, yhtä pakonomainen asenne kuin taitelija Klingsorilla taiteeseensa. Kirja kuvaa jatkuvaa etsimistä ja tavoittelua taiteen sisältönä. Aluksi luulin, että tässä olisi jotain samankaltaista taiteilijaelämän kuvausta kuin Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat teoksessa. Erehdyin. Tässä ei ole mitään totena otettavaa, tämä on vain fiktiota fiktion tekemisestä ja taiteen päämäärän  tavoittelusta.
Kai tässä huumoriakin on, mutta minulle se ei oikein avautunut. jos tämä on ironiaa, alkaa Klingsor käydä sääliksi. Jos taas taiteilija pitäisi ottaa vakavasti, ei siitäkään mitään tule, niin omituiseksi tyyppi on kuvattu.
Tulipahan tuokin luettua.

torstai 1. helmikuuta 2018

Heidi Köngäs, 2017. Sandra, 285 s. Otava. Isbn 9789511314035

Tämä kirja tekee vaikutuksen. Sata vuotta sitten ollut herää eloon ja hengittää niin, että melkein tuoksutkin tuntee. Näin se on voinut tapahtua, tapahtunut, ja jos, niin varmasti noin ovat nuo ihmiset tunteneet ja eläneet. Tämä kirja on 18 tapahtumien satavuotistribuutti. Parempaa muistelua ei voisi toivoa, Nykyajassa elävä, kirjailijan alter ego (?), joka kiinnostuu isoäitinsä elämästä, tekee tarinan ja sen laatimisen uskottavaksi. Tällaisia kohtaloita on sata vuotta sitten varmasti ollut runsaasti. Tämä teos on hävinneitten puolella, mutta onko se voittajia vastaan? Mielestäni ei. Tätä työtä tarvitaan, jotta joskus jälkeen tulevat voivat hyvällä omalla tunnolla unohtaa kaunansa, mutta ei sitä, mikä onnettomuus väkivalta voi olla yhteiskunnassa.
Kirjan henkilökuvaus on taitavaa ja syvää. Henkilöt elävät lukijan päässä ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Kirjan ja juonen kulkua pidän, kaikesta kurjuudesta huolimatta, optimistisena. Paremmat ajat tulevat. Siis ovat tulleet. Tämä kirja olisi ansainnut palkinnon, suuren tai pienen. Ei tämä mikään täällä pohjan tähden alla monumentti ole, mutta aivan Linnan kaltaisissa mitoissa ja taidoissa tehty. Hyvä kirja.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Albert Spinosa, 2014. Keltainen maailma, 192 s. Bazar. 9789522790828

Albert Espinosa on 14-vuotiaana syöpään sairastunut espanjalainen näyttelijä. Tässä kirjassa hän haluaa välittää sen, mitä kymmenen vuoden kamppailu syövän kanssa hänelle opetti. Hän ei siis halua kertoa sairautensa tarinaa, vaan sen mitä siitä oppi.
Jo kirjan alussa on lause, joka toteaa, että tämä ei ole mikään elämäntaito-opas tai self-help-kirja.
Olen pahoillani, mutta minusta tämä on juuri sellainen. Kirjoittaja kertoo, varmaankin jossain määrin kronologisesti syntyneistä oivalluksistaan ja esittäää menetelmän, jolla kuoleman lähellä olleen kokemuksista voisivat kaikki oppia parempaa ja täydempää elämää.
Tämä tapahtuisi laatimalla sadan kohdan lista toisiinsa ihmisissä kiinnostavista asioista ja karsimalla sitten seksuaalinen kiinnostus niistä pois ja ehkä muutakin kunne jäljellä on noin parikymmentä, joiden avulla voi tunnistaa "keltaisensa" eli ne ihmiset, joiden kanssa pystyy antoisiin ja elämää rikastaviin ihmissuhteisiin.
Ymmärrän kirjailijan voimakkaan kokemuksen, miten kuoleman lähelle joutuminen voi muuttaa kokemusta ystävyydestä ja muista ihmisistä niin intensiiviseksi, että haluaa luokitella nämä kokemukset aivan omaksi maailmakseen. Kuitenkin, kun ajattelen omaa elämänkokemustani, on vaikea pitää tarpeellisena kirjailijan esittämää vaivalloista harjoitusta saati uskoa sen hyötyyn. Kirja varmasti on totta tekijälleen ja voi olla hyödyllinen muillekin, varsinkin jos on kokenut kuoleman läheisyyden, mutta samoihin johtopäätöksiin ja kokemuksiin "keltaisista" voi mielestäni päätyä myös iän myötä vanhetessaan ja viisastuessaan ja hyväksyessään kuoleman olevan luonnollinen päätös elämälle. En olisi kirjaa lukenut, ellei se olisi ollut yhden lukupiirin ohjelmassa.

Viivi Luik, 1987. Seitsemäs rauhan kevät. 248 s. Tammi. Isbn 9513063860

Tämä kahdeksankymmentäluvulla ilmestynyt kirja kertoo Viron 50-luvusta ja pienestä maaseutupaikasta ja viisvuotiaasta tytöstä, joka elää vahvasti äitinsä ja isoäitinsä mukana pienen mäkituvan elämää ja aikakauden pelkoja. Tytön ajatusmaailma on niin viaton kuin vain lapsen voi olla ja hän keksii koko ajan kaikenlaista kuritonta, jotta jotain tapahtuisi, aikuisten toivoessa päinvastaista. Pienen lapsen silmin onnistuu kirja välittämään elävän ja ahdistavan kuva Viron viisikymmentäluvusta sosialismin ja stalinismin paineessa ja hiljaisesta vastarinnasta.
Muutamassa kohdassa kertoja nousee pois viisikymmentäluvulta ja tekee vertailuja kahdeksankymmentälukuun ja ihmettelee, miten asiat ovat muuttuneet niin paljon. Parasta kirjassa on lapsen maailman ja ajattelutavan kuvaus: pitkästymisen kautta mielikuvituksellisiin leikkeihin ja kepposiin, jotka johtavat rangaistuksiin tai ainakin pitkään itkuun. Juuri tuollaisia ovat viisivuotiaat ja juuri tuollaista oli Viron viisikymmentäluku.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Korhonen, Riku, 2017. Emme enää usko pahaan. 392 s. WSOY. isbn 9789510419977

Korhosella on erinomainen taito kirjoittaa pitkiä, pilkuttomia, mutta loistavan selkeitä ja kuvaavia sekä oivaltavia virkkeitä. Kirjan lukeminen on tästä syystä nautinto. Kolme neljäsosaa kirjasta oli riemukasta lukea, vaikka alussa esitelty uudelleen lämmitetty idea vaimon ryöstöstä pariterapiana tuntuikin tosi typerältä juonikuviolta. Korhosen tapa käsitellä kukin luku jonkun henkilön näkökulmasta luo jatkuessaan syvyyttä sekä tarinaan, että henkilöihin. Monipuolisuus henkilöissä poistaa yksiulotteisen karikatyyrimäisyyden ja tekee henkilöistä kaikkine ristiriitoineen uskottavia. Tämä kestää melkein loppuun asti, mutta juoneen ilmeisesti pakollisena kuuluva väkivalta ja tappo (Hollywood-vaade?) sai minut pettyneeksi. Vaikka kirja kantaa tämän jälkeenkin, olisin ollut jotenkin tyytyväisempi, jos äärimmäinen väkivalta olisi jäänyt pois ja kirjailija olisi luottanut kykyynsä luoda nautittavaa ja uskottavaa tarinaa arjen pienistä ja tarkoista havainnoista. Kirjaa oli kaikesta huolimatta ilo lukea.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Petina Gappah, 2017. Muistojen kirja. 302 s.Tammi. isbn 9789513189822

Afrikkalaisten nykykirjailijoiden teoksia on suomeksikin julkaistu monenlaisia, on keveitä arkielämän ja afrikkalaisen maan kulttuuirn kuvauksi ja on poliittisten ja yhteiskunnallisten katastrofien perusteellisia kuvauksia. Tämä kirja kuuluu noihin jälkimmäisiin. Tarina on lähtökohdiltaankin kamala. Sen päähenkilöt ovat afrikkalaisittain kaikista syrjityintä vähemmistöä: albinotyttö, jonka mustat vanhemmat hylkäävät ja homoseksuaalinen valkoinen Zimbabwessa, jota mustat jo hallitsevat. Kaiken lisäksi ensin mainittu on tuomittu kuolemaan toiseksi mainitun murhasta. Aika hirtehinen tarina siis. Kaikesta hirveydestään huolimatta tarina on paikka paikoin lähes kevyttä luettavaa. Luvut ovat lyhyitä ja vaihtavat vuoronperään nykypäivän ja päähenkilön aiemman historian välillä, kunnes kirjan lopussa yhtyvät ja kaikki saa lopullisen selityksesnsä. Ihmeen optimistinen olo tämän luettua jää, vaikka tarinan tosiasiat ja rakenne eivät siihen aihetta anna. kertomuksen tyyli ja viehätys ovatkin tässä tärkeämpiä kuin kaikki muu kauheus. Ihan merkittävä kirja.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Paul Auster, 4321, 1141 s. Tammi. Isbn 9789513192808

Paul Auster kirjoittaa aina kirjailijasta ja kirjoittamisesta. Enemmän tai vähemmän. Tässä vähemmän, mutta kirjan rakenne, jossa sama tarina kerrotaan neljään eri versioon, on sekin austerilainen lukijan vieraannuttamistemppu, joka koko ajan ilkkuu lukijalle: entäpä jos kirjoitankin näin! Laitankin päähenkilön vanhemmille erilaisen kohtalon ja päähenkilöille erilaisen seksuaalisen identiteetin. Jatkuva vaihtuminen ja tarinan muuttuminen aivan toiseksi vain pienillä, lähes sattumanvaraisilla muutoksilla tekee tästä kirjasta kovin elämän näköisen. Noinhan se kontingenssi toimii. Kontingenssi, joka kokonaisuutena on ollut elämälle ja ihmiskunnalle lempeä, mutta yksittäistapauksissa julma ja epäoikeudenmukainen. Tämä on lukemisen arvoinen, mutta urakka on kova, koska sivuja on niin julmetun paljon.

Juha Hurme, 2017. Niemi, 448 s. Isbn9789518518108

Tämä teos on Hurmeen kannanotto Suomen satavuotisjuhlaan ja nationalismiin. Kirja alkaa komeasti alkuräjähdyksestä ja päättyy Suomen autonomian ajan ja Venäjän ajan alkuun. Kirja ottaa hurmelaisen reippaasti kantaa historian tapahtumiin ja osoittelee erityisen näkyvästi kaikkea sitä, mitä Suomeen ja suomalaisuuteen on tullut ulkopuolelta. Ja sehän on kaikki.
Kirjan tyyli on veijarimainen ja irvistelevä, mutta tyyli sopii tällaiseen kriittiseen historian kertaukseen hyvin. Loppuvaiheessa kerronnan kaari vähän väsähtää, mutta kyllä tämän jaksaa lukea kevyesti loppuun. Päinvastoin kuin Miki Liukkosen O:n. Mikä onni, että tämä voitti finlandian. Kiitos Elisabeth Rehn.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Peter Sandström, 2017. Laudatur. S&S, 228 s. isbn 9789515239686

Tämä on tarina kirjailijan alter egon aikuiselämästä sen alussa ja "lopussa" tai siis nykypäivässä. Missä oltiin ja mihin tultiin. Välissä kerrotaan päähenkilön vanhempien tarinaa - tai muutama absurdi sattumus heidän elämästään.
Kirjan alku viipyilee pitkään samoissa asetelmissa. Avioliitto on jähmettynyt ja vanhemmistakin kerrotaan pitkiä kuvailuja. Kaikki on vähän kuin kirkkaana syysaamuna: kirkasta mutta paikoilleen jäätynyttä. Teksti on sujuvaa ja hyvin taloudellista. Rivien välissäkin osoittautuu olevan paljon. Tyyli tuo mieleeni Veijo Meren. Myös kirjan loppupuolen tapahtumat, jotka purkavat toimimattomuuden ja tuovat  kaksi kertomusta yhteen, ovat Merimäisen absurdeja ja kerrotaan jotenkin hyperrealistisesti lukijalle päin näköä sen kummemmin pehmentelemättä.
Loppuratkaisu, jossa käy ilmi mm., että vaimo on viipyillyt öitään ystävätterensä eikä rakastajansa luona, ja jossa jätetään ovi auki sille, että elämä ei olekaan pilalla vaan kaikki on ollutkin vain yliherkän ruonoilijakirjailijan hermoilua, jättää hyvä mielen ja kirjan kannen sulkee harvinaisen tyytyväisenä. Että sellaista elämää sillä kirjailijalla.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Cristina Sandu, 2017. Valas nimet Goljat, 263 s. Otava. Isbn 9789511308423

Maahanmuutajakeskusteluun tulee nykyään tällaisiakin puheenvuoroja. Tarkka ja herkkä kuvaus millaista on kasvaa suomalaisen ja romanialaisen kulttuurin välissä. Kirja kertoo tapahtumineen paljon enemmän Romaniasta, mutta on kovin suomalainen kertojaminää myöten. Niin sukupolvien kuin kulttuurien väliset ristiriidat ja Romanian diktatuurin ongelmat tulevat esiin. Väistämättä tulee mieleen turkkilais-saksalaisen elokuvan motto, joka osin sopii myös tämän kirjan päähenkilön vanehmpiin "nirgendwo sind wir zuhause".
Kirjan rakenne on taiten koottu: päähenkilön vanhermpien tarina juoksee melko lineaarisesti alusta loppuun, mutta väliin on leikattu vaihtelevia takaumia, joissa myös muut sukulaiset ja päähenkilön rakkaustarina pääsevät esiin. Kerrassaan hieno esikoinen. Melankolisuudestaan huolimatta jotenkin kevyt ja herkkä. Tämän kirjoittajalta on lupa odottaa vielä paljon.

Rosa Liksom, 2017. Everstinna, 190 s., Like. Isbn 978-952-01-1656-9

Tämä lapin murteella kirjoitettu tarina sitkeästä ja kovia kokevasta naisesta viine vuosisadan alkupuolella ja sotien aikana on sujuva ja tenhoisa luettava. Kertomus pysyy tiukasti kertojansa näkökulmassa, mutta tuo esiin monia ajan henkilöitä, niin politiikasta kuin kulttuurielämästä. Vain viimeisellä kahdella sivulla siirrytään kertojaminää katsomaan ulkopuiolelta - ikään kuin jäähyväisiksi ja hyvästelyksi. Jää lukijan pääteltäväksi loppuuko Everstinnan elämä noihin tapahtumiin vai jatkuneeko vielä.
Kertojan luontohenkisyys ja pohjoisen ihailu, suomystiikka, ja loppupuolen elämän filosofointi kertonee kirjoittajasta yhtä paljon kuin kirjan päähenkilöstä. Kieli, jota Liksom käyttää, on pohjoista murretta, jonkun mukaan meän kieltä, muttei hidasta tai haittaa lukokokemusta. Vain ulkomaalaisten nimien "kääntäminen" tälle murteelle (sopääni = Chopin) on häiritsevä ja epäuskottava piirre, mutta kertoo sekin kirjailijan tunnontarkkuudesta enemmän, samoin kuin loppuun lisätty "sanakirja".