torstai 19. lokakuuta 2017

Guzel Jahina, 22017. Suleika avaa silmänsä, 456 s. Into. ISBN 9789522646408

Venäläistä nykykirjallisuutta tulee harvemmin luettua, eikä sitä kai kovin paljon suomeksi käännetäkään. Tämä on tarina Tatarstanista, Kazanista ja tataarien karkotuksesta Siperiaan stalinismin syvimpinä vuosina neljäkymmnenluvulle. Päähenkilö on tataaritar Suleika ja toiseksi kiertyy hänen aviomiehensä tappaja, neuvostoupseeri, punakaartilainen, joka ajan myötä pehmenee ja joutuu epäsuosioon, koska kohtelee kulakkeja liian lempeästi. Minulle vaikuttavin kohta on tämän henkilön näkökulmasta kuvattu jääminen yksin kulakkien kanssa Siperian korpeen ilman ruokaa ja siitä seuraavasta talvesta selviytymisestä. Tarina on vain stalinistisen vankileirien saariston liepeillä, ei keskeistä hirmutekojen kuvausta, vaan runollinen tarina tataarikulttuurista, naisesta ja rakkaudesta. Edes tarinan päätös ei ole surkea vaan jättää oven raolleen optimismille. Ihan mukavaa luettavaa, vaikka ei olekaan mikään historian oppitunti.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Hanya Yanagihara, 2017. Pieni elämä, 937 s. Tammi. ISBN 9789513191771

Tämä on kirja pedofiliasta uhrin näkökulmasta. Aiheen hirveydestä huolimatta kertomuksen pystyy lukemaan, mutta helppoa se ei ole. Päähenkilön itsetuhoisuus ja epätoivo tulevat niin uskottavasti ja ahdistavasti kuvatuiksi, että aika ajoin lukeminen hidastuu väkisinkin. Ei mikään helppo kirja. Kuvaus ja kerronta vaihtelevat välillä, helpotukseksi, muiden tarinan henkilöiden näkökulmaan. Tämä on painava puheenvuoro pedofiliaa ja riistoa vastaan ja taitavasti kerrottu kokonaisuus. Kannattaa lukea jos uskaltaa.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Paul Auster, 2002. New York trilogia, 145+86+125 s. Tammi, isbn 9789513158958

Nerokkaat pienoisromaanit muuntelevat samaa teemaa: kirjailija, joka kirjoittaa kirjailijasta, joka kirjoittaa kirjailijasta... Identiteetti alkaa liudentua ja samastua ja muuttua toiseksi. Uskomatonta, että voi istua paikalleen ja kirjoittaa istumisestaan ja kirjoittamisestaan kolme mielenkiintoista ja vetävää tarinaa. Kirjoittaja leikittelee paitsi omalla identiteetillään, myös lukijan suhteella kirjaan ja lukemiseen. Talvipäiväkirjan ohella lienee valaisevinta kirjailijaelämän kurjuuden kuvausta. Mukavaa luettavaa ja ihmeellistä rakenteen somuun menemistä. Voin suositella.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Minna Rytisalo, 2017. Lempi, 230 s. Gummerus. ISBN 9789512407873

Sota-ajan Lappiin sijoittuva kertomus Lempistä, hänen sisarestaan ja aviomiehestään. Tarina rakentuu hienosti paljastaen asioiden todellisen kulun vasta lopussa. Dekkarin rakenne. Henkilöiden kuvaus, kutakin vuorollaan, pitää mielenkiinnon yllä. Kieli on ihanan sujuvaa ja tekstin määrä kohtuullinen tarinaan verratuna. Laadukas kirja. Ei pode sivupöhöä, kuten niin monet nykykirjat. Sujuvuutta ja tarinan vetoa voi vain ihailla. Mukava kirja.