olen lukenut ohimennen aiemmat Westöt. Ne olivat historian ja aikauden sekä suomenruotsalaisen yhteisön kuvauksia viime vuosisadalta. Tähän kirjaan tuo uuden ja kiinnostavan jännitteen se, että tullaan nykyaikaan ja kirjailijan alter ego seikkailee mukana.
Seksiä ja rakkautta on mukana aiempaa enemmän - viimemainittu vakuuttavamman realistisena kuvauksena uuden vuosituhannen sotkuisista suhdekiemuroista.
Kirja pitää otteessaan. Tarina on hyvin ja intensiivisesti kerrottu. Kirjailijan motto tulee hyvin selväksi. Mitä oikeastaan rakastamme, muistamme. Ratkaisu on selvä: emme muista oikein ja rakastamme jotain, mitä emme tavoita. Vertailukohdaksi asettuu Knausgårdin Taisteluni "muistin absoluuttinen sävelkorva", jota tosin hänkin epäilee viimeisessä osassa.
Westön tarina on hyvin ja huolellisesti kerrottu. Draama pitää otteessaan ja viihdyttää. Epäilin lukiessani, että siihen se jääkin, mutta kirjan viimeinen lause korjasi ja selitti kaiken: kirjailijan luomat hahmot ovat yhtä ristiriitaisia ja eksyksissä kuin me kaikki tämän vuosisadan ihmiset, jotka elämme sen saman taivaan alla, joka joskus harvinaisina hetkinä voi näyttäytyä rikinkeltaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti