Tämä kirja on nimensä veroinen. Kieli on kirkasta ja tarkkaa. Tarina koostuu lukijan mielessä lyhyistä fragmenteista, jotka ovat kerronnan kohteen jälkeen jääneitä papereita. Tarina jättää suuria ajanjaksoja kertomatta, jotka kuitenkin täyttyvät kerronnan edetessä pala palalta. Koko elämäntarina valaistuu vähitellen ja lopun sairaus ja kurjuus näyttäytyvät ylevässä, valkean tähtikirkkaassa valossa ihmeellisen kauniina ja osuvana.
Kirja on sukua vuoden 2016 finlandia-voittajalle, Viikilän Akvarelleja Engelin kaupngista, siinä, että tämäkin on eeppistä ja vähäeleistä kerrontaa, joka kuitenkin lukijan mielessä kasvaa täysiin mittoihin ja jättää täyden ja tuntevan olon ja pohtimista päiväkausiksi.
Kirkas, kaunis ja hyvä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti