Tämä toinen osa vie "loistavan ystävän" avioliittoon ja kertojankin alkavaan rakkauselämään. Kerronta saa uusia ulottuvuuksia koko ajan. Napoli ja sen pohjaton kurjuus ja väkivalta ja Camorra, nuorten elämä uskonnon, vanhempien ja kulttuurin puristuksessa. Koulutuksen saamisen vaikeus, säätykierto, joka suomalaisessa peruskouluyhteiskunnassa on nykyään itsestäänselvyys ja oli jo teoksen kuvaamana aikanakin täällä enemmän kuin vain harvoin mahdollinen, oli tuon ajan Italian etelässä vaikeaa ja nousun esteitä oli ja on (?) paljon enemmän.
Italialialainen avioliitto ja sen katoliset kehykset ja naisten emansipaation ongelmat nousevat kuin vuorenseinä lukijan eteen - meidän pohjoismaisen tasa-arvon maisemaame kontrasti on huikean jyrkkä. Kertojaminän kehitys ja sinnikkyys ja toisaalta sivustakatsojan ja epävarman nuoren osa tulevat entistä selvemmäksi ja herättävät lukijassa sekä myötätuntoa että muistoja (tällaisen vanhan lukijan mielessä) Suomen vanhasta kansa- ja oppikoululaitoksesta ennen peruskoulua. Myös väkivalta, joka oli tuon ajan Italiassa niin perheissä kuin yhteikunnassa arkipäivää oli yhteistä Suomeen vielä viime vuosisadan puolen välin yli. Nyt on toisin, mutta tämä teos pitää edessämme kuvaa ajasta, jolloin väkivalta oli normaalia. Uusille sukupolville, joilla on ollut onni kasvaa ilman väkivaltaa ja pelkoa ja nauttia itsestään selvistä oikeuksista itsemääräämisoikeuteen, tämä teos voi tarjota korvaamattoman näkymän ja tiedon siitä miten paljon yhteiksuntamme, ja toivottavasti myös Italian yhteikunta, on edistynyt noista ajoista. Näm kirjat ovat niin kiehtovia, etten ole varma jaksonko odottaa suomennoksia kahdesta seuraavasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti