perjantai 25. joulukuuta 2015

Petturin sydän, Rian Malan, 1990

Jo 25 vuotta sitten suomeksikin julkaistu kirja, johon en olisi tullut tarttuneeksi, jollei Juha Vakkuri olisi sitä suositellut kirjassaan " Afrikan ympäri". Kirja menee mustaan Etelä-Afrikkaan zulujen, xhosien ja khoisanien kulttuuriin niin syvälle, ettei mikään muu etelä-Afrikan opas koskaan. Olen Andre Brinkkini lukenut, mutta tämä teos omakohtaisuudessaan järisyttää. Väkivalta on pyörryttävää ja tilanteen toivottomuus hirveää. Kuitenkin jotain toivoa kaikesta huolimatta jää mieleen kirjan loputtua. Ehkä sittenkin, vuosisatojen kuluttua kykenemme elämään rauhassa rinnan ja kunnioittamaan toisiamme samanlaisina ihmisinä ja luottamaan kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme, jonka perusta tuo luottamus on. Olen hyvilläni, että luin tämän kirjan.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Kultarinta Kytömäki Anne 2014 ISBN 9789512095339

Olen lykännyt tämän muistiinpanon tekemistä helmikuusta asti. Kirja oli meillä lukupiirissä, eikä minulta mielipidettä puutu, mutta epäröin, koska olin niin kovin erimieltä kirjan ansioista. Muut olivat ihastuksissaan kirjan eetoksesta ja paatoksesta, minua ne vieraannuttivat kerronnasta, joka sinänsä on erinomaista tarinan juoksutusta. Ennätysmäinen 650 sivua on kyllä luettavaa tekstiä, mutta asiasisällössä muutama asia tökkää minua - ei ehkä muita lukijoita. Tekstin yleinen mystiikkamainen sävy ei vakuuta minua, kun toisaalta selvästi vedotaaan luonnontieteeseen, tai ainakin luonnonhistoriaan ja kauneuteen. Mystisyys tuntui minusta vain ylimääräiseltä taakalta, jonka poisjättämällä tarinasta olisi tullut paljon ryhdikkäämpi.
Erityisen kiusaantuneeksi tulin, kun sivulla 204 kuvattaessa viime vuosisadan alkupuolen kämppäelämää kaukana pohjoisesta, yhtäkkiä puhutaan otsalampusta, voi ei...
Tarina isän hoitopaikan jäljittämisestä Pilularia globuliferan, Ormio, itiövesikasvin avulla, jota esiintyy Suomessa vain Pälkäneen ja Hauhon järvissä, mm. Kukkiassa. On näemmä faktoihin kudottu, ja sellaisena uskottava tarinan käänne. On vain vaikea uskoa botaniikan olleen nuoren tytön/naisen ulottuvilla siinä määrin, että jäljitys olisi onnistunut.
Kuvaus viime vuosisadan alun oloista ja ihmiskohtaloista on sinänsä uskottavaa ja taitavaa, mutta jotenkin kirjoittaja väistelee ikävästi: sisällisota jää vain tyylitellyksi taustaksi ja viime hetkessä hän heittää henkilönsä syrjään tapahtumien keskeltä kauas mystiseen korpeen erakoitumaan.
Luontokartoittaja, jolla on näin tarkka näkö ja pikkupiirteinen kyky kuvata näkemäänsä ja kutoa monenlaisia ihmiskohtaloita juonen käänteisiin voi vielä saada aikaan jotain paljon ansiokkaampaa.

Afrikan Ympäri, Juha Vakkuri, 2012, ISBN 9789520107918

Vakkurin Afrikka-intohimo sataa suoraan lukijan laariin. Ensin luulee lukevansa kevyen oloista reppureissaajan matkapäiväkirjaa, joka tosin etenee harvinaisen sujuvasti kuin vuoripuro. Sitten huomaa, että matkan varrella on pysähdyksiä ja syviä suvantoja, jotka sisältävät uskomattoman eläviä historiatiivistyksiä kyseessä olevan maan lähihistoriasta. Yksinäisen matkaajan kokemuksiin on helppo samastua. Tässä matkaa saman ikäinen, yhtä vähän rahan kanssa.
Kun on päässyt reissun loppuun, käy niin kuin usein hyvän kirjan kanssa. Harmittaa. Mutta ei hätää Vakkuri on julkaissut muistakin reissuistaan vastaavat opukset: Afrikan poikki ja Afrikan sydämeen, jonka viime mainitun myös luin ja samalla vakaalla laatutasolla olevaksi havaitsin.
Kirjaa ei kannata laittaa kierrätykseen lukemisen jälkeen vaan pitää hyllyssään. Kun seuraavan kerran kuulee mustavalkoista/mustaa uutisointia jostain näistä maista, kannattaa selata maan teksti esiin ja lukaista uudestaan tiivis esitys syistä ja seurauksista. Huomaa olevansa vähemmän eurooppalaisen/valkoisen näkökulman armoilla. Kirjaan sisältyvä henkilöhakemisto myös auttaa tässä. Myös laajentava lukemistoluettelo kirjan lopussa on tutustumisen arvoinen.