tiistai 23. joulukuuta 2014

Pertti Lande Lindfors, 2003. Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa

Lindforsin elämäkerta kuohuvilta viisi ja kuusikymmenluvuilta (etupäässä) tarttui mukaani työpaikan kierrätyshyllystä. Arvelin pitkään, onko kirja lukemisen arvoinen, mutta oli se. Elämäkertureille painotetaan rehellisyyden merkitystä. Tässä se on vedetty suorastaan överiksi - kirjoittaja säästää kaikkein vähiten itseään. Samalla piirtyy kuva suljetun Suomen ja kylmän sodan Euroopan ajasta. Kaikesta rypemisestä ja roistomaisuuksista huolimatta kirjasta välittyy kuva tinkimättömästä ihmisestä, joka munaa kaikessa henkilökohtaisessa elämässään, mutta ei tieteellisissä ambitioissaan. Minkälainen tieteen tähti kirjoittaja olisikaan mahtanut olla ilman alkoholin haittoja? Kirjan on Lindforsin käsikirjoituksesta toimittanut Veli-Pekka Leppänen

Auster, Paul, 2012, Talvipäiväkirja

Surumielinen, mutta mukaansa ottava päiväkirja kirjailijan elämästä. Olin tehnyt harjoituksen kirjoituskurssilla kirjoittamalla läpi kaikki asuinpaikkani ja asuntoni elämäni varrelta. Yllättäen tapasin tästä kirjasta samanlaisen osan. Lienee tuttu harjoitus kirjoittajille, mutta tässä se on toimiva osa kirjaa ja elämäkertaa. Kurssit painottavat elämäkertakirjureille rehellisyyden merkitystä. Tästä kirjasta saa vaikutelman, että siitä ei ole tingitty. Kirja tarttui mukaani joltain myyntipöydältä halpana herätteenä. Häpeäkseni on tunnustettava, etten ole lukenut Austeria ennen. Nyt on hvyä syy siihen. Tällaiset löydöt ovat lukuharrastajan elämän suola.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Heikkinen, Antti. 2014. Risainen Elämä, Juice Leskinen 1950-2006

Älysin Juicen runoilijasuuruuden vasta miehen kuoltua. Jotenkin olin siihen saakka onnistunut vieroksumaan tuota omituista hahmoa, jolla oli klanipää ja pitkä, liehuvan ohut takatukka. Jyväskylässä oli nuorena tavannut jotain konserttijulistetta, jossa yhtenä esiintyjänä oli Juice Leskinen ja Coitus int. Coitus interruptus, joopa joo, pitäkää pumppunne. Toki olin seurannut, kuten varmaan lähes kaikki suomalaiset Juicen menestystä ja nousua kansakunnan kaapin päälle kansallisrokkariksi. Satuin näkemään Juicen linnan kutsuilla silloisen vaimonsa kanssa ja tunnistin nyt kirjasta nuo tapahtumat uudelleen.
Juicen ennenaikainen kuolema ei yllättänyt. Olin siinä käsityksessä, että Juice oli vedellyt viinaa siihen malliin, että jo toinen maksa sanoi dängdäng. No, tuo ei pitänyt paikkaansa, kuten niin moni muukaan huhu Juicesta. Ihan omallaan se meni ja se kesti koko elämän. Kuollut rokkari paras rokkari? Jostain syystä kiinnostuin niin  paljon, että minulla on kaikki Juicen levyt, jopa mainoslaulut ja lukuisa joukko livestä muistiin nakutettuja tekstejä, joita halusin ihailla paperillani. Kuolleen miehen fani.
Antti Heikkinen on tehnyt suuren työn ja tasapainoisen kirjan, josta saa hyvin realistisen kuvan siitä, kuinka helvetin hankala tyyppi ja suuri taiteilija oli mies nimeltään Juha Leskinen. Ei siis joka suhteessa kiitollista luettavaa, mutta panee se ajattelemaan, omaakin elämää. Minkä tekevät myös Juicen yhä elävät kappaleet ja sanoitukset. Juicen viimeiset sanoitukset puhuttelevat suoraan tällaista keski-iän ylittänyttä jäärää. Aikuinen kun mies on tässä, elämäänsä etsimässä, loppusyksyn hämärässä, kuihtuu muistot katkerat...
Kovasti suositeltava kirja. Kovallekin Juicefanille löytyy uusia mutkia Juicen taipaleelta ja uusia kiksejä niistä tuplamekrityksistä, joita Juicen sanoitukset ovat täynnä.