Islamilaisesta maailmasta kertovat kirjat ovat - ainakin bestsellerit - näköjään aina joko vääräuskoisten tai sitten uskostaan luopuneiden kirjoittamia. Länsimaisia lukijoita kiinnostaa luonnollisesti kulttuurien rajapinta. Usein vain käy niin, että toisesta kulttuurista otetaan arki ja toisesta uskonnon ääri-ilmiöt, joiden absurdisuutta sitten peilataan edelliseen. Asetelma on kiinnostava, mutta ei taida tehdä oikeutta kummallekaan kulttuurille.
Akhtarin kirja on pojan kasvutarina, joka peilaa nuoren uskonnollista ja seksuaalista heräämistä pakistanilaisen tätinsä kohtaloon ja amerikkalaisuuden ja islamin vaateisiin.
Kauneimmillaan kirja on kiteyttäessään uskonnon ja kulttuurin pyrkimystä henkisyyteen. Suufilainen mystiikka ja länsimainen etiikka leikkaavat lopussa kauniisti ja uskottavasti. Myös tarina itsessään USAssa asuvista pakistanilaisista on uskottava ja hyvin kerrottu. Suositeltava kirja alussa mainituilla varauksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti