perjantai 11. heinäkuuta 2014

Dan Brown: Inferno

Da Vinci koodin kirjoittajalta tämä ei ole parasta antia. Siinä missä mainittu teos oli kiehtova vuosituhantisine salaliittoineen ja uskonnon mysteereineen on tämä rakennettu paljon heiveröisemmälle pohjalle. Väestöräjähdys ja ympäristöpaine eivät ole niin mustavalkoisia ja yksiulotteisia kuin kirjan päähenkilöt niistä esittävät. Tämä vie valitettavasti pohjaa koko vauhdikkaan takaa-ajotarinan uskottavuudelta. Pienelläkin googlauksella huomaa, että Rooman Klubin aikanaan käyttämä väestöennuste ei enää päde (esim.: https://www.ted.com/talks/hans_rosling_on_global_population_growth).
Tästä huolimatta kirja on taattua Brownia. Sitä ei voi välillä laskea käsistään pitkäksi aikaa ja se on luettava loppuun pian, jotta loppuratkaisu selviää. Monenkohan lukijan mieleen jää kummittelemaan toteutunut ituratamanipulaatio ja alentuva ihmislajin hedelmällisyys...?

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Toisin kuin Hosseinein kaksi edellistä teosta Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa tämä kirja ei kerro ihmisen pahuudesta, ja vain sivuaa Afghanistanin väkivaltaa. Sen sijaan se kertoo hyvyydestä ja perheestä, yhden perheen historiasta ja eroon toisistaan joutuvien sisarusten elämän.
Kirjailija vie lukijaa maasta ja kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Välillä vauhti nopeutuu ja välillä tarina hidastuu kertomaan päivistä vuosikymmenien sijaan. Tarina tuntuu välillä hyppäävän hämmentävällä tavalla johonkin aiemmin vain vilahtaneeseen sivuhenkilöön, mutta viekin sitten tarinaa tehokkaasti eteenpäin. Kirjan luettuaan on tyytyväinen olo ihmisen hyvyydestä ja siitä, että on tällainen kirja, joka osaa kertoa siitä näin kiehtovasti ja tunteisiin vaikuttavasti.