tiistai 23. joulukuuta 2014

Pertti Lande Lindfors, 2003. Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa

Lindforsin elämäkerta kuohuvilta viisi ja kuusikymmenluvuilta (etupäässä) tarttui mukaani työpaikan kierrätyshyllystä. Arvelin pitkään, onko kirja lukemisen arvoinen, mutta oli se. Elämäkertureille painotetaan rehellisyyden merkitystä. Tässä se on vedetty suorastaan överiksi - kirjoittaja säästää kaikkein vähiten itseään. Samalla piirtyy kuva suljetun Suomen ja kylmän sodan Euroopan ajasta. Kaikesta rypemisestä ja roistomaisuuksista huolimatta kirjasta välittyy kuva tinkimättömästä ihmisestä, joka munaa kaikessa henkilökohtaisessa elämässään, mutta ei tieteellisissä ambitioissaan. Minkälainen tieteen tähti kirjoittaja olisikaan mahtanut olla ilman alkoholin haittoja? Kirjan on Lindforsin käsikirjoituksesta toimittanut Veli-Pekka Leppänen

Auster, Paul, 2012, Talvipäiväkirja

Surumielinen, mutta mukaansa ottava päiväkirja kirjailijan elämästä. Olin tehnyt harjoituksen kirjoituskurssilla kirjoittamalla läpi kaikki asuinpaikkani ja asuntoni elämäni varrelta. Yllättäen tapasin tästä kirjasta samanlaisen osan. Lienee tuttu harjoitus kirjoittajille, mutta tässä se on toimiva osa kirjaa ja elämäkertaa. Kurssit painottavat elämäkertakirjureille rehellisyyden merkitystä. Tästä kirjasta saa vaikutelman, että siitä ei ole tingitty. Kirja tarttui mukaani joltain myyntipöydältä halpana herätteenä. Häpeäkseni on tunnustettava, etten ole lukenut Austeria ennen. Nyt on hvyä syy siihen. Tällaiset löydöt ovat lukuharrastajan elämän suola.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Heikkinen, Antti. 2014. Risainen Elämä, Juice Leskinen 1950-2006

Älysin Juicen runoilijasuuruuden vasta miehen kuoltua. Jotenkin olin siihen saakka onnistunut vieroksumaan tuota omituista hahmoa, jolla oli klanipää ja pitkä, liehuvan ohut takatukka. Jyväskylässä oli nuorena tavannut jotain konserttijulistetta, jossa yhtenä esiintyjänä oli Juice Leskinen ja Coitus int. Coitus interruptus, joopa joo, pitäkää pumppunne. Toki olin seurannut, kuten varmaan lähes kaikki suomalaiset Juicen menestystä ja nousua kansakunnan kaapin päälle kansallisrokkariksi. Satuin näkemään Juicen linnan kutsuilla silloisen vaimonsa kanssa ja tunnistin nyt kirjasta nuo tapahtumat uudelleen.
Juicen ennenaikainen kuolema ei yllättänyt. Olin siinä käsityksessä, että Juice oli vedellyt viinaa siihen malliin, että jo toinen maksa sanoi dängdäng. No, tuo ei pitänyt paikkaansa, kuten niin moni muukaan huhu Juicesta. Ihan omallaan se meni ja se kesti koko elämän. Kuollut rokkari paras rokkari? Jostain syystä kiinnostuin niin  paljon, että minulla on kaikki Juicen levyt, jopa mainoslaulut ja lukuisa joukko livestä muistiin nakutettuja tekstejä, joita halusin ihailla paperillani. Kuolleen miehen fani.
Antti Heikkinen on tehnyt suuren työn ja tasapainoisen kirjan, josta saa hyvin realistisen kuvan siitä, kuinka helvetin hankala tyyppi ja suuri taiteilija oli mies nimeltään Juha Leskinen. Ei siis joka suhteessa kiitollista luettavaa, mutta panee se ajattelemaan, omaakin elämää. Minkä tekevät myös Juicen yhä elävät kappaleet ja sanoitukset. Juicen viimeiset sanoitukset puhuttelevat suoraan tällaista keski-iän ylittänyttä jäärää. Aikuinen kun mies on tässä, elämäänsä etsimässä, loppusyksyn hämärässä, kuihtuu muistot katkerat...
Kovasti suositeltava kirja. Kovallekin Juicefanille löytyy uusia mutkia Juicen taipaleelta ja uusia kiksejä niistä tuplamekrityksistä, joita Juicen sanoitukset ovat täynnä.

torstai 25. syyskuuta 2014

Sixten Korkman, Talous ja utopia, 2012

Tämä teos esittelee kansantaloustieteen perusasioita ja talouspolitiikkaa selkeästi ja järkeenkäyvästi suurelle yleisölle. Siinä se onnistuu hämmästyttävän hyvin. Ansionsa on, ettei teoksessa olemyhtään matemaattista kaavaa. Tässä mielessä se on sukua viime aikoina Niinisalon myydyllä kosmologian esittelyillä. Teoksen lukemisen jälkeen talousuutiset avautuvat varmasti toisella tavalla. Lukija saattaa muistaa pitkänkin mitä eroa onnklassisella taloustieteellisestä Keynesiläisellä näkökulmalla - niin selkeästi asiat on tässä kuvattu. Teosta on myyty suuria määriä ja kaikesta päätellen myös luettu. Törmäsin joku aika sitten eräässä aikakauslehtipakinassa toimittajan kirjoituksen, jossa kuin ohimennen selviteltiin Baumolintautia ja Wagnerin lakia. Einhuono saavutus populaaritieteeliseltä kirjalta!

Jo Nesbø, Aave, 2012

tykkään lukea dekkareita, varsinkin kesäisin. Niissä minua viehätä eniten ns. Ajan kuva, se, että ne kertovat paljon kirjoitajan yhteiskunnasta ja arvoista. Myös perinteinen jännitys ja dekkaripählinät ovat oivaa ajan vietettä.mtämä kyseinen teos ei kuitenkaan pääse suosikkieni joukkoon. Vaikka kerronta on sujuvaa ja vie mukanaan, on toimintasankari aivan liian väkivaltainen ja arvoista ja laista piittaamaton, jotta voisin viihtyä tämän kirjoittajan teostenparissa tämän enempää.

lauantai 2. elokuuta 2014

Salla Korpela: Yhteinen talo

Salla Korpelan Helsingin Jätkäsaaren Malta yhteisötalon ryhmärakennuttamiseen perustuva kirja ilmestyi puolisen vuotta talon valmistumisen jälkeen. Kirja kertoo paljon kirjoittajastaan, Malta-hankkeen promoottorista ja rakennusaikaisesta hallituksen puheenjohtajasta, ja jonkin verran myös itse rakennushankkeestamme. Hyvin paljon on mukana yleistä materiaalia yhteisöllisestä asumisesta ja rakentamisesta. Nämä osuudet kertovat paljon siitä, mistä Salla on ehtymättömänm tarmonsa ja vankkumattoman motivaationsa ammentanut.
Kirja on tehty nopealla aikataululla ja siksi monet syvempää käsittelyä kaipaavat asiat jäävät maininnalle. Yhteisöllinen, keskinäinen hinnoittelu, asuntohintojen/jyvitys, joka Malta-talossa on poikkeuksellinen, olisi ansainnut tarkempaa ruotimista. Samoin ns. RS-systeemi, rahalaitosten neuvottelukunnan suosittelema, järjestelmä, joka ryhmärakentamisessa ei ole voimassa ja jonka aiheuttamat ongelmat ovat hyvin moninaiset. Ryhmärakennuttamisessa on Sallan mukaan tarpeen rakennuttajan runsas läsnäolo työmaalla. Olisi ollut hyödyksi käsitellä asiaa, miksei tämä toteutunut Maltan hankkeessa. Ryhmärakentajien myötäsuunnittelijan rooli ja koordinointi suunnittelijoiden keskinäisessä vastuussa toisiinsa ja tuleviin asukkaisiin olisi kipeä asia ja tarvitsisi kunnon analyysiä jne.
Kirja on kuitenkin omalla tavallaan ansiokas persoonallinen dokumentti hankkeesta ja siihen johtaneista ajatuksista.
Kriittistä lukijaa varmasti häiritsee, että kirjoittaja monessa kohtaa rinnastaa grynderirakentamisen käytäntöjä ja arkea ja yhteisöllisen rakennuttamisen ihanteita. Vähän samaan tapaan kuin kuumina 70-luvun vuosina politiikassa vertailtiin sosialismin ihanteita ja kapitalismin käytäntöjä edellisen eduksi tai päinvastoin. Rakentamista tuntevaa asiantuntijaa tämä ei ehkä haittaa, mutta tavallisen asunnon hankkijan ajattelua tämä voi sekoittaa. Kirjoittajan lupaama toinen kirja - opas ryhmärakennuttajille - voi varmasti paikata näitä puutteita.

Akhtar Ayad, Appelsiinikuorten katu. Seven. 2014

Islamilaisesta maailmasta kertovat kirjat ovat - ainakin bestsellerit - näköjään aina joko vääräuskoisten tai sitten uskostaan luopuneiden kirjoittamia. Länsimaisia lukijoita kiinnostaa luonnollisesti kulttuurien rajapinta. Usein vain käy niin, että toisesta kulttuurista otetaan arki ja toisesta uskonnon ääri-ilmiöt, joiden absurdisuutta sitten peilataan edelliseen. Asetelma on kiinnostava, mutta ei taida tehdä oikeutta kummallekaan kulttuurille.
Akhtarin kirja on pojan kasvutarina, joka peilaa nuoren uskonnollista ja seksuaalista heräämistä pakistanilaisen tätinsä kohtaloon ja amerikkalaisuuden ja islamin vaateisiin.
Kauneimmillaan kirja on kiteyttäessään uskonnon ja kulttuurin pyrkimystä henkisyyteen. Suufilainen mystiikka ja länsimainen etiikka leikkaavat lopussa kauniisti ja uskottavasti. Myös tarina itsessään USAssa asuvista pakistanilaisista on uskottava ja hyvin kerrottu. Suositeltava kirja alussa mainituilla varauksilla.

Tyler Anne, Avioliiton lyhyt oppimäärä, Otava 2012

Tylerin kirja kertoo yhden amerikkalaisen avioliiton tarinan 40-luvulta 2000 luvulle. Aviopari Michael ja Pauline ovat vuoroluvuin pääosassa siivuissa, jotka lohkaisevat kohtalaisia paloja yhteisestä historiasta. Molempien näkökulma on uskottava, autenttinen ja looginen. Kiehtovalla tavalla molemmat alkavat elämään yhtäaikaa lukijan mielessä. Eikä voi sanoa, etteivätkö parin vaikeudet olisi tuttuja - kipukohdat lienevät jokaisen avioliiton tutuimmat karikot.
Tarina vie mennessään, kiehtoo ja viihdyttää niin, ettei kirjaa malttaisi laskea ollenkaan käsistään. Vaikka viimemainittua kai ei saisi sanoa vakavasti otettavassa kirjamielipiteessä, tässä se kuitenkin on ilmeinen ansio, tarina ei ole vain kevyttä viihdettä.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Dan Brown: Inferno

Da Vinci koodin kirjoittajalta tämä ei ole parasta antia. Siinä missä mainittu teos oli kiehtova vuosituhantisine salaliittoineen ja uskonnon mysteereineen on tämä rakennettu paljon heiveröisemmälle pohjalle. Väestöräjähdys ja ympäristöpaine eivät ole niin mustavalkoisia ja yksiulotteisia kuin kirjan päähenkilöt niistä esittävät. Tämä vie valitettavasti pohjaa koko vauhdikkaan takaa-ajotarinan uskottavuudelta. Pienelläkin googlauksella huomaa, että Rooman Klubin aikanaan käyttämä väestöennuste ei enää päde (esim.: https://www.ted.com/talks/hans_rosling_on_global_population_growth).
Tästä huolimatta kirja on taattua Brownia. Sitä ei voi välillä laskea käsistään pitkäksi aikaa ja se on luettava loppuun pian, jotta loppuratkaisu selviää. Monenkohan lukijan mieleen jää kummittelemaan toteutunut ituratamanipulaatio ja alentuva ihmislajin hedelmällisyys...?

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Toisin kuin Hosseinein kaksi edellistä teosta Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa tämä kirja ei kerro ihmisen pahuudesta, ja vain sivuaa Afghanistanin väkivaltaa. Sen sijaan se kertoo hyvyydestä ja perheestä, yhden perheen historiasta ja eroon toisistaan joutuvien sisarusten elämän.
Kirjailija vie lukijaa maasta ja kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Välillä vauhti nopeutuu ja välillä tarina hidastuu kertomaan päivistä vuosikymmenien sijaan. Tarina tuntuu välillä hyppäävän hämmentävällä tavalla johonkin aiemmin vain vilahtaneeseen sivuhenkilöön, mutta viekin sitten tarinaa tehokkaasti eteenpäin. Kirjan luettuaan on tyytyväinen olo ihmisen hyvyydestä ja siitä, että on tällainen kirja, joka osaa kertoa siitä näin kiehtovasti ja tunteisiin vaikuttavasti.