tiistai 15. elokuuta 2017

Joel Haahtela, 2017. Mistä maailmat alkavat, 301 s. Otava, isbn 9789511307266

Taiteilijaelämän kuvaus, joka onnistuu kutomaan pastellimaisen herkän ja valoisan kuvan yhdestä taiteilijaelämästä. Kuvaus alkaa lapsuuden eksistentiaalisesta heräämisestä taiteilijan kutsumukseen vaikutteena van Gogh elämäkertaelokuva ja jatkuu uskottavana ja liikuttavana kasvutarinana aina vanhuuteen ja kypsyyteen saakka,  jolloin vain maalaaminen ja luominen on jäljellä aitona ja ainoana pyrintönä. Myös rakkauden monet kuviot on taiten kudottu mukaan ja suhteen tragiikka ja sairaus tuotu esiin niin herkällä siveltimellä, että tämän kirjoittaja ainakin tirautti pari kyyneltä noita rivejä lukiessaan.
Haahtela on suuri ymmärtäjä ja taitava ja herkkä elämän kuvaaja. Tällaista, pientä ja tiivistä, teosta on ilo lukea nykyajan mammuttitautisten paisuvaisteosten vaihteluksi. Tämä ei jätä lukijaan tunnetta valtavan urakan loppumisesta - viimeinkin - vaan kaipauksen, joka pyörii kuvattujen henkilöiden ja maisemien parissa vielä päiväkausia.
Kaunis ja viisas kirja. Suosittelen.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Joel Haahtela, 2017, Tähtikirkas, lumivalkea, , 270 s., ISBN: 9789511280842

Tämä kirja on nimensä veroinen. Kieli on kirkasta ja tarkkaa. Tarina koostuu lukijan mielessä lyhyistä fragmenteista, jotka ovat kerronan kohteen jälkeen jääneitä papereita. Tarina jättää suuria ajanjaksoja kertomatta, jotka kuitenkin täyttyvät kerronan edeetessä pala palalta. Koko elämäntarina valaistuu vähitellen ja lopun sairaus ja kurjuus näyttäytyvät ylevässä, valkean tähtikirkkaassa valossa ihmeellisen kauniina ja osuvana.
Kirja on sukua vuoden 2016 finlandia-voittajalle, Viikilän Akvarelleja Engelin kaupngista, siinä, että tämäkin on eeppistä ja vähäeleistä kerrontaa, joka kuitenkin lukijan mielessä kasvaa täysiin mittoihin ja jättää täyden ja tuntevan olon ja pohtimista päiväkausiksi.
Kirkas, kaunis ja hyvä kirja.

tiistai 8. elokuuta 2017

Alexander McCall Smith, 2017, Kahvia komeille miehille, 352 s. Otava, isbn 9789511307259

Uusin teos Mma Ramotswen ja Mma Makutsin seikkailuja. Taattua tavaraa: Botswanan aurinkoa ja kehittyvän maan ongelmia, ihmissuhde- ja köyhyysongelmia, mutta ennen kaikkea kirjailijan lämmintä humanismia ja suurta ymmärrystä ihmisen pyrintöjä ja yhteisyyttä kohtaan.
Näitä pokkareita on kesämökin hyllyssäni jo reilusti yli puoli metriä, enkä jätä ostamatta yhtään tulevaakaan pokkaripainosta tästä sarjasta. Menin jopa tapaamaan kirjailijaa, kun hän oli Akateemisessa haastattelussa muutama vuosi sitten. Jouduin kuitenkin lähtemään ennen kuin sain autogrammin ostamaani niteeseen, koska jonot olivat jättiläismäiset.
Näiden kirjojen suosio on tasainen ja taattu. Jos nykyiset jättiromaanit tuhansine sivuineen ovat seitsemän ruokalajin illlisia tai kymmenen lautasellisen buffet-päivällisiä, ovat nämä kirjat piristäviä ja maukkaita hyvän tuulen välipaloja. Oikeita herkkupaloja.

Yuval Noah Harari, 2017, Ihmisen lyhyt historia, 491 s., Bazar, isbn 9789522794703

Tämä kirja on iloinen lukukokemus, koska se tarjoaa varmasti kaikille joitain tiedon yllätyksiä, joihin ei ole varautunut. Minulle ei biologina ollut kovinkaan paljon uutta ihmisen biologiassa ja lajihistoriassa. Tällä alueella tämän teoksen tiivis esitys on toki ihailtavalla tavalla viimeisen tiedon tasalla ja kumoaa hauskasti monia aiempia, virheelliseksi osoittautneita luuloja.
Varsinaiseksi herkuksi kirja kävi, kun päästään kulttuurihistoriaan ja uskontojen selitykseen: Harvoin saa lukea niin oivaltavaa uskontokritiikkiä ja kuvausta. Näissä kohdin kirjalla oli todella hykerryttävää annettavaa. Lopun tulevaisuuspohdinnat ovat toki lukemisen arvoisia nekin, mutta eivät enää sytyttäneet vastaavalla tavalla. Lisäksi vierastin eläinsuojelunäkökulman korostumista muiden näkökulmien kustannuksella.
Kaikesta huolimatta, kesän hauskin tietokirja!

Elena Ferrante, 2017, Uuden nimen tarina, 508 s., WSOY, isbn 9789510421086

Tämä toinen  osa vie "loistavan ystävän" avioliittoon ja kertojankin alkavaan rakkauselämään. Kerronta saa uusia ulottuvuuksia koko ajan. Napoli ja sen pohjaton kurjuus ja väkivalta ja Camorra, nuorten elämä uskonnon, vanhempien ja kulttuurin puristuksessa. Koulutuksen saamisen vaikeus, säätykierto, joka suomalaisessa peruskouluyhteiskunnassa on nykyään itsestäänselvyys ja oli jo teoksen kuvaamana aikanakin täällä enemmän kuin vain harvoin mahdollinen, oli tuon ajan Italian etelässä vaikeaa ja nousun esteitä oli ja on (?) paljon enemmän.
Italialialainen avioliitto ja sen katoliset kehykset ja naisten emansipaation ongelmat nousevat kuin vuorenseinä lukijan eteen - meidän pohjoismaisen tasa-arvon maisemaame kontrasti on huikean jyrkkä. Kertojaminän kehitys ja sinnikkyys ja toisaalta sivustakatsojan ja epävarman nuoren osa tulevat entistä selvemmäksi ja herättävät lukijassa sekä myötätuntoa että muistoja (tällaisen vanhan lukijan mielessä) Suomen vanhasta kansa- ja oppikoululaitoksesta ennen peruskoulua. Myös väkivalta, joka oli tuon ajan Italiassa niin perheissä kuin yhteikunnassa arkipäivää oli yhteistä Suomeen vielä viime vuosisadan puolen välin yli. Nyt on toisin, mutta tämä teos pitää edessämme kuvaa ajasta, jolloin väkivalta oli normaalia. Uusille sukupolville, joilla on ollut onni kasvaa ilman väkivaltaa ja pelkoa ja nauttia itsestään selvistä oikeuksista itsemääräämisoikeuteen, tämä teos voi tarjota korvaamattoman näkymän ja tiedon siitä miten paljon yhteiksuntamme, ja toivottavasti myös Italian yhteikunta, on edistynyt noista ajoista. Näm kirjat ovat niin kiehtovia, etten ole varma jaksonko odottaa suomennoksia kahdesta seuraavasta.

Elena Ferrante, 2017, Loistava ystäväni, 362 s., isbn 9789510427385

Tämä tetralogian aloitusosa vie nopeasti mennessään lukijansa. Mikä ilo onkaan lukea kohtuullisen sivumäärän teos, jonka kerronta on laveaa, mutta tiukkaa ja taloudellista. On vaikea päättää, mikä on kerronnan pääkohde, paitsi tietysti minäkertojan henkilö, onko se nuorten naisten kehitystarina, kuvaus Italian etelän kehityksestä vai kenties sittenkin yhden aran nuoren syrjäänvetäytyvä sivustakatsojan elämä. Kerronnassa on maagista voimaa, joka parhaiden kirjallisten perinteiden mukaan (?) vie lukijaansa aikajärjestyksessä tapahtumasta toiseen ja tekee ympäristöt ja henkilöt eläviksi ja monipuolisiksi, eläviksi. Kerrassaan nautinnollista luettavaa. Suosittelen.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Liukkonen Miki, 2017, O, ISBN 9789510420881

Tässä kirja, joka on pilattu pituudella. 858 sivua. Läkähdyttävän pitkiä ja paisuttelevia luetteloita muun kaiken lisäksi, kuin lukijan kiusaksi. Tuntuu kuin kirjailijan työ olisi jäänyt kesken: aineisto on tässä, mutta kehittely puuttuu. Kasaan on haalittu kaikkea mahdollista, mutta karsinta ja juoni ovat unohtuneet ja jääneet kesken. Sivulta 605 löytyy mahdollinen selitys: kirja on "yritys draaman kautta havainnollistaa, kuinka meistä jokainen käy sisällään alinomaa läpi loputonta pohdiskelun, epäilyn ja itsensä tutkimisen nauhaa, epäkiitollisena ja tahatonta prosessia..." Jos tällä opuksella jotain ansioita on löydettävissä, niin ehkä tästä. Alitajunnan asssosiaatioketjujen ryöppyä kuvataan taitavasti ja realistisesti. Kokonaisuudesta ei kuitenkaan synny uskottavaa, vaan piinallinen kuva. Kokonaisuutta sitovaksi langaksi on sitaistu fysiikan termeistä kiedottu aikaa ja sen vääristymistä käyttävä tieteistarina, jonka uskottavuuteen ei kuitenkaan siihenkään ole panostettu riittävästi. Kirjan kummallinen nimi saa selityksensä sivulla 823: "Ei mitään loppuunsaattamista olekaan niin kuin ei mitään alkaakaan, ei universumissa eikä yhden ihmiselämän pilkahduksessa ajan valkoisessa äärettömyydessä. On vain "on". Tai pelkkä "o", välähdys ilman reunoja..." Puistattavan raskas luettava. Lukekaa, jos haluatte raskauttaa mielenne ja hukata aikaanne nykyajan hajanaisuuden säälimiseen.