keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Paul Auster, 4321, 1141 s. Tammi. Isbn 9789513192808

Paul Auster kirjoittaa aina kirjailijasta ja kirjoittamisesta. Enemmän tai vähemmän. Tässä vähemmän, mutta kirjan rakenne, jossa sama tarina kerrotaan neljään eri versioon, on sekin austerilainen lukijan vieraannuttamistemppu, joka koko ajan ilkkuu lukijalle: entäpä jos kirjoitankin näin! Laitankin päähenkilön vanhemmille erilaisen kohtalon ja päähenkilöille erilaisen seksuaalisen identiteetin. Jatkuva vaihtuminen ja tarinan muuttuminen aivan toiseksi vain pienillä, lähes sattumanvaraisilla muutoksilla tekee tästä kirjasta kovin elämän näköisen. Noinhan se kontingenssi toimii. Kontingenssi, joka kokonaisuutena on ollut elämälle ja ihmiskunnalle lempeä, mutta yksittäistapauksissa julma ja epäoikeudenmukainen. Tämä on lukemisen arvoinen, mutta urakka on kova, koska sivuja on niin julmetun paljon.

Juha Hurme, 2017. Niemi, 448 s. Isbn9789518518108

Tämä teos on Hurmeen kannanotto Suomen satavuotisjuhlaan ja nationalismiin. Kirja alkaa komeasti alkuräjähdyksestä ja päättyy Suomen autonomian ajan ja Venäjän ajan alkuun. Kirja ottaa hurmelaisen reippaasti kantaa historian tapahtumiin ja osoittelee erityisen näkyvästi kaikkea sitä, mitä Suomeen ja suomalaisuuteen on tullut ulkopuolelta. Ja sehän on kaikki.
Kirjan tyyli on veijarimainen ja irvistelevä, mutta tyyli sopii tällaiseen kriittiseen historian kertaukseen hyvin. Loppuvaiheessa kerronnan kaari vähän väsähtää, mutta kyllä tämän jaksaa lukea kevyesti loppuun. Päinvastoin kuin Miki Liukkosen O:n. Mikä onni, että tämä voitti finlandian. Kiitos Elisabeth Rehn.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Peter Sandström, 2017. Laudatur. S&S, 228 s. isbn 9789515239686

Tämä on tarina kirjailijan alter egon aikuiselämästä sen alussa ja "lopussa" tai siis nykypäivässä. Missä oltiin ja mihin tultiin. Välissä kerrotaan päähenkilön vanhempien tarinaa - tai muutama absurdi sattumus heidän elämästään.
Kirjan alku viipyilee pitkään samoissa asetelmissa. Avioliitto on jähmettynyt ja vanhemmistakin kerrotaan pitkiä kuvailuja. Kaikki on vähän kuin kirkkaana syysaamuna: kirkasta mutta paikoilleen jäätynyttä. Teksti on sujuvaa ja hyvin taloudellista. Rivien välissäkin osoittautuu olevan paljon. Tyyli tuo mieleeni Veijo Meren. Myös kirjan loppupuolen tapahtumat, jotka purkavat toimimattomuuden ja tuovat  kaksi kertomusta yhteen, ovat Merimäisen absurdeja ja kerrotaan jotenkin hyperrealistisesti lukijalle päin näköä sen kummemmin pehmentelemättä.
Loppuratkaisu, jossa käy ilmi mm., että vaimo on viipyillyt öitään ystävätterensä eikä rakastajansa luona, ja jossa jätetään ovi auki sille, että elämä ei olekaan pilalla vaan kaikki on ollutkin vain yliherkän ruonoilijakirjailijan hermoilua, jättää hyvä mielen ja kirjan kannen sulkee harvinaisen tyytyväisenä. Että sellaista elämää sillä kirjailijalla.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Cristina Sandu, 2017. Valas nimet Goljat, 263 s. Otava. Isbn 9789511308423

Maahanmuutajakeskusteluun tulee nykyään tällaisiakin puheenvuoroja. Tarkka ja herkkä kuvaus millaista on kasvaa suomalaisen ja romanialaisen kulttuurin välissä. Kirja kertoo tapahtumineen paljon enemmän Romaniasta, mutta on kovin suomalainen kertojaminää myöten. Niin sukupolvien kuin kulttuurien väliset ristiriidat ja Romanian diktatuurin ongelmat tulevat esiin. Väistämättä tulee mieleen turkkilais-saksalaisen elokuvan motto, joka osin sopii myös tämän kirjan päähenkilön vanehmpiin "nirgendwo sind wir zuhause".
Kirjan rakenne on taiten koottu: päähenkilön vanhermpien tarina juoksee melko lineaarisesti alusta loppuun, mutta väliin on leikattu vaihtelevia takaumia, joissa myös muut sukulaiset ja päähenkilön rakkaustarina pääsevät esiin. Kerrassaan hieno esikoinen. Melankolisuudestaan huolimatta jotenkin kevyt ja herkkä. Tämän kirjoittajalta on lupa odottaa vielä paljon.

Rosa Liksom, 2017. Everstinna, 190 s., Like. Isbn 978-952-01-1656-9

Tämä lapin murteella kirjoitettu tarina sitkeästä ja kovia kokevasta naisesta viine vuosisadan alkupuolella ja sotien aikana on sujuva ja tenhoisa luettava. Kertomus pysyy tiukasti kertojansa näkökulmassa, mutta tuo esiin monia ajan henkilöitä, niin politiikasta kuin kulttuurielämästä. Vain viimeisellä kahdella sivulla siirrytään kertojaminää katsomaan ulkopuiolelta - ikään kuin jäähyväisiksi ja hyvästelyksi. Jää lukijan pääteltäväksi loppuuko Everstinnan elämä noihin tapahtumiin vai jatkuneeko vielä.
Kertojan luontohenkisyys ja pohjoisen ihailu, suomystiikka, ja loppupuolen elämän filosofointi kertonee kirjoittajasta yhtä paljon kuin kirjan päähenkilöstä. Kieli, jota Liksom käyttää, on pohjoista murretta, jonkun mukaan meän kieltä, muttei hidasta tai haittaa lukokokemusta. Vain ulkomaalaisten nimien "kääntäminen" tälle murteelle (sopääni = Chopin) on häiritsevä ja epäuskottava piirre, mutta kertoo sekin kirjailijan tunnontarkkuudesta enemmän, samoin kuin loppuun lisätty "sanakirja".

maanantai 6. marraskuuta 2017

John Williams, 2017. Augustus, Bazar. ISBN 9789522793997

Stoner kertoo tavallisesta, tai ainakin lähes, amerikkalaisesta yliopistomiehestä ja hänen elämästään ja ongelmistaan. Tämä teos taas loikkaa ajanlaskun alkuun ja Rooman valtakuntaan. Täysin toinen aihepiiri, mutta loppujen lopuksi tämäkin on kertomus miehen elämästä ja loppuelämän ajatuksista. Ensimmäinen osa kirjasta vertautuu Conn Iggulden Jumalten veri pokkariin, joka saattaa olla velassa tälle teokselle. Kerronta on samanlaista vaikka eteneekin eri henkilöiden kirjeissä kertomana. Toinen osa ei sitten enää olekaan seukkailuromaanin kaltainen, vaan syventyy valtaan nousseen uuden keisarin elämään ympärillä olevien, myös monien naisten näkökulmasta. Näin ulkoinen historian kuvaus muuttuu persoonan ja psykologian kuvaukseksi.
Viimeinen osa sitten kertoo keisarin loppuvaiheista ja elämän illasta ja vanhuksen pohdinnasta ja yksinäisyydestä. Yksinäisyys on melko totaalista. Se kuvaa paitsi jokaisen tyrannin kohtaloa, luottamuspulaa ja ystävien häviämistä, myös jokaisen ihmisen eksistentiaalista yksinäisyyttä kuoleman edessä.
Paitsi jokamiehen kuvausta, teos sisältää tietysti myös valtaan nousuun kykenevän luonteen kuvauksen. Laskelmoiva, harkitseva, tunteensa hinnalla millä hyvänsä hallitseva luonne, kykenee pelaamaan vastustajansa turmioon ja hallitsee lopulta yksin. Machiawellismin analyysi.
Williams on hieman oikonut historiallisia tosiasioita (oman ilmoituksensa mukaan), mutta ei niin paljon, että se vaikuttaisi tavalliseen lukijaan - päinvastoin, draama on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Teoksen varsinainen anti on kuitenkin sen filosofinen ja elämän kokonaisuutta ja arvoja ja velvollisuuksia pohtiva sisältö.

torstai 19. lokakuuta 2017

Guzel Jahina, 22017. Suleika avaa silmänsä, 456 s. Into. ISBN 9789522646408

Venäläistä nykykirjallisuutta tulee harvemmin luettua, eikä sitä kai kovin paljon suomeksi käännetäkään. Tämä on tarina Tatarstanista, Kazanista ja tataarien karkotuksesta Siperiaan stalinismin syvimpinä vuosina neljäkymmnenluvulle. Päähenkilö on tataaritar Suleika ja toiseksi kiertyy hänen aviomiehensä tappaja, neuvostoupseeri, punakaartilainen, joka ajan myötä pehmenee ja joutuu epäsuosioon, koska kohtelee kulakkeja liian lempeästi. Minulle vaikuttavin kohta on tämän henkilön näkökulmasta kuvattu jääminen yksin kulakkien kanssa Siperian korpeen ilman ruokaa ja siitä seuraavasta talvesta selviytymisestä. Tarina on vain stalinistisen vankileirien saariston liepeillä, ei keskeistä hirmutekojen kuvausta, vaan runollinen tarina tataarikulttuurista, naisesta ja rakkaudesta. Edes tarinan päätös ei ole surkea vaan jättää oven raolleen optimismille. Ihan mukavaa luettavaa, vaikka ei olekaan mikään historian oppitunti.